Gilbert & Sullivan

  Tulostettava teksti

Gilbert & Sullivan: HMS Pinafore (Lontoo 1878)

Gilbert & Sullivan: Mikado (Lontoo 1885)

W.S. Gilbert kirjoitti libretot sekä laulunsanat ja Arthur Sullivan sävelsi  Savoy-oopperat Lontoossa 1870-90-luvuilla. Näitä kevyitä ja humoristisia, perienglantilaisen sarkastisen huumorin täyttämiä operetteja saatettiin nimittää myös termeillä ”Comic Opera” tai ”Musical comedy”. Ne edustavat yhtä merkittävää vaihetta anglo-amerikkalaisen musiikkiteatterin kehityksessä kohti nykyaikaista musikaalia ja ovat säilyttäneet arvostuksensa ja suosionsa erityisesti brittiläisellä kulttuurialueella nykyäänkin. Niitä esittävät niin ammattiteatterit kuin opiskelijaseurueetkin. Syy tähän on korkeatasoinen teksti ja sujuvan tarttuva musiikki.

Gilbertin ja Sullivanin ensimmäinen yhteinen teos oli nimeltää Thespis vuonna 1871. Viimeiseksi yhteiseksi Savoy-oopperaksi jäi v. 1895 The Grand Duke. Tämän jälkeen molemmat tekivät yhteistyötä muiden kanssa, Gilbert lähes ensimmäiseen maailmansotaan asti. Kuitenkin vain heidän yhteiset oopperansa menestyivät niin että ovat jääneet elämään tuolta ajalta. Viktoriaanisen Lontoon teatterimaailman johtajaksi tuli 1870-luvulla Richard D’Oyly Carte. Hän rakennutti vuonna 1881 Savoy-teatterin, joka antoi aikakaudelle nimen. Jälkeenpäin Savoy-oopperoiksi on alettu kutsua kaikkia G&S-oopperoita – myös ennen vuonna 1881 ensi-iltansa saaneita. Yhteensä oopperoita on 14. Impresario D’Oyly Carte kuoli vuonna 1901. Tämänjälkeistä Lontoon musiikkiteatteria on luonnehdittu Edwardiaanisen komedian ajaksi. Savoyn ohella myös Gaiety-teatterissa tuotettiin suosituimmat operetit. 1870-luvulta aina 1920-luvulle asti englantilaiset musiikkiteatteriseurueet hallitsivat brittiläistä ja amerikkalaista maailmaa. Vasta amerikkalaisen musikaalin nousu teki tästä lopun.

Arthur Sullivan (1842-1900) oppi varhain ammattinsa sotilassoittokunnan johtajan poikana. 14-vuotiaana hän sai stipendin Leipzigin konservatorioon ja vuonna 1862 Lontoossa esitetty näytelmämusiikki Shakespearen Myrskyyn oli suuri menestys. Seuraavan vuosikymmenen Sullivan sävelsi orkesteri- ja oratoriomusiikkia sekä toimi opettajana ja urkurina. Ensimmäinen ooppera syntyi vuonna 1866. Yksinäytöksinen Cox and Box on edelleenkin suosittu. Vuoden 1871 Thespis-oopperan jälkeen Sullivan ryhtyi uudestaan yhteistyöhön Gilbertin kanssa, kun D’Oyly Carte saattoi miehet yhteen valmistelemaan yksinäytöksistä Trial by Jury-oopperaa. Ensi-ilta vuonna 1875 oli yllätysmenestys ja seuraava HMS Pinafore 1878 suuri kansainvälinen suosikki. Suosio jatkui teoksilla Pirates of Penzance (1879) ja Patience (1881). Vuonna 1885 ensi-iltansa sai Mikado, joka oli heidän suurin menestyksensä ja nykyään tunnetuin Savoy-ooppera. Sullivan sävelsi kaikkiaan yli 20 oopperaa, joista yksi, Ivanhoe, oli vakava teos. Hän oli aikansa johtavia englantilaisia säveltäjiä.

W.S. Gilbert (1836-1911) kirjoitti yli 75 näytelmää ja librettoa sekä lisäksi kertomuksia, runoja ja laululyriikkaa. Hän myös kuvitti omia teoksiaan. Gilbertin satiiriset tekstit antoivat vaikutteita Oscar Wildelle ja Bernard Shaw’lle. Hän hallitsi täydellisesti englannin runokielen metriikan ja käytti sitä libretoissaan tavalla, joka oli Englannissa ylittämätön.

HMS Pinafore

Henkilöt:

Sir Joseph Porter, lordi ja amiraali          -            baritoni  (John Bolton Wood)

Kapteeni Corcoran, HMS:n komentaja   -            baritoni  (Anthony Warlow)

Merimies Ralph Rackstraw                     -            tenori      (David Hobson)

Merimies Dick Deadeye                         -             basso       (Richard Alexander)

Josephine, kapteenintytär                        -            sopraano        (Tiffany Speight)

Hebe, Sir Josephin serkku                       -           mezzo-sopraano (Roxane Hislop)

Little Buttercup (Mrs. Cripps)                -            altto                     (Colette Mann)

Juoni:

Sotalaiva HMS Pinafore ankkurissa Portsmouthissa. Buttercupina tunnettu kaupustelijanainen nousee laivaan. Fiksu merimies Ralph on rakastunut kapteenintyttäreen, mutta hänen toverinsa eivät usko hänellä olevan mahdollisuuksia. Kapteeni Corcoran vaihtaa tervehdyksiä miehistönsä kanssa. Buttercupille hän uskoutuu tyttärestään, joka on haluton naimaan amiraali Sir Josephia. Buttercup ymmärtää asian ja tuntuu salaavan jotain. Josephine paljastaa isälleen, että hän rakastaa yhtä merimiehistä, mutta lupaa olla paljastamatta tunteitaan.

Sir Joseph ilmestyy kannelle mukanaan naissukulaisiaan. Hän muistuttaa kapteenia etiketistä: käskyihin on lisättävä ”If you please”, koska kaikki (paitsi hän itse) ovat tasavertaisia. Amiraali korostaa sanomaansa laululla. Tämä rohkaisee Ralphia ja miehiä (vain Dick Deadeye asettuu vastustamaan muita). Niinpä Ralphilla on tilaisuus tunnustaa rakkautensa Josephinelle, mutta tyttö muistaa velvollisuutensa ja torjuu tämän sanat. Ralph asettaa pistoolin ohimolleen, jolloin Josephine paljastaa oikeat tunteensa hänelle. He päättävät karata yhdessä maihin vihittäviksi.

Kapteeni on nyt tilanteessa, jossa miehistö kapinoi, tytär on tottelematon, Sir Joseph uhkaa sotaoikeudella ja ystävät ovat hylänneet. Vain Buttercup tarjoaa sympatiaa.

Sir Joseph haluaa Josephinen suostumuksen. Kapteeni neuvoo häntä (”rakkaus on kaikkia sotilasarvoja ylempi”) puhuvan tunteistaan tytölle, mutta Josephine ymmärtää amiraalin sanat rohkaisuna omille tunteilleen ja on entistä varmempi Ralphin suhteen.

Dick Deadeye paljastaa rakastavaisten paon ja kapteeni saa heidät kiinni. Hän tulee kironneeksi (mikä oli laivalla kiellettyä) ja niinpä amiraali karkottaa hänet hyttiin.

Kun amiraali saa tietää kapteenin kirouksen syyn, suuttuu hän puolestaan ja määrää Ralphin tyrmään. Silloin Buttercup paljastaa salaisuutensa. Hän toimi lastenhoitajana kauan sitten. Kahden lapsen, ylhäisen ja alhaisen tiedot sekoittuivat: Ralphin kuuluisi olla kapteeni ja Corcoranin merimies.

Kapteeni ja Ralph astuvat esiin toistensa univormuissa. Ralph ja Josephine voivat mennä naimisiin. Sir Joseph nai serkkunsa Heben ja myös Corcoran voi nyt mennä naimisiin Buttercupin kanssa.

DVD: Opera Australia Sydney (2005), johtaa Andrew Greene, ohjaus Stuart Maunder

Kohtauksia

5 Kapteeni ja miehistö

8 Amiraali ja seurue

11-12 Josephine ja Ralph sekä miehistö

18 Trio: Josephine, kapteeni, amiraali

19 duetto: Dick Deadeye ja kapteeni

20-21 Kapteenin kirous, amiraalin määräys

22 Buttercupin tarina ja uudet ohjeet

23 Loppukuoro

Mikado

Henkilöt:

Yum-Yum     -                    sopraano       (Anne-Maree McDonald)

Nanki-Poo    -                    tenori             (Peter Cousens)

Katisha         -                    altto               (Heather Begg)

Ko-Ko          -                    baritoni         (Graeme Ewer)

Pooh-Bah      -                    baritoni         (Gregory Yurisich)

Pish-Tush     -                    baritoni

Go-To           -                    basso

Mikado         -                    basso              (Robert Eddie)

Pitti-Sing       -                    mezzosopraano (Jennifer Bermingham)

Peep-Bo        -                    mezzosopraano

Yum-Yum, Pitti-Sing ja Peep-Bo ovat kaikki Ko-Kon, korkea-arvoisen Titipun pyövelin suojatteja, Yum-yum myös kihloissa hänen kanssaan.

Mikado on Japanin keisari. Katisha on hänen valittu miniänsä. Nanki-Po on Mikadon poika, joka on karannut hovista ja kiertelee trubaduurina. Hän ja Yum-Yum ovat rakastavaisia.

Pooh-Bah on korkea-arvoinen hovimies kuten myös Pish-Tush ja Go-To.

Juoni:

Titipun kaupunki muinaisessa Japanissa. Ko-Kon palatsin piha, jossa korkea-arvoisia herrasmiehiä (lordeja). Nanki-po, kiertelevä laulaja, saapuu kysellen Yum-Yumista. Hänelle herrat kertovat, että Yum-Yumin on määrä mennä samana päivänä naimisiin Ko-Kon kanssa. Ko-Kosta, vaatimattomasta räätälistä tehtiin pääpyöveli, koska keisari määräsi, että flirttailusta rangaistaisiin armotta. Ko-Ko oli jo tuomittu kuolemaan, joten herrat estivät mestaukset tällä tempulla. Pyövelin pitäisi aloittaa omasta itsestään!! Koska herrat kieltäytyivät palvelemasta entistä räätäliä, sai Pooh-Bah kaikki heidän virkansa – ja palkkansa.

Nanki-pon poistuttua Ko-Ko saapuu lukien pitkän listan tuomituista. Sitten saapuvat Yum-Yum ja muut neidot. Pooh-Ba ei heitä suostu tervehtimään Ko-Kon pyynnöstä huolimatta.  Nanki-Po saapuu ja onnistuu kertomaan Ko-Kosta huomaamatta Yum-Yumille kuka hän todella on ja miksi valepuvussa. He valittavat yhdessä kohtaloaan.

Ko-Ko saa tiedon, että keisari kiirehtii teloituksia, muuten Titipu alennetaan kaupungista kyläksi. Muut haluaisivat aloittaa teloitukset Ko-Kosta itsestään, mutta se ei käy, koska itsemurha on kielletty rikoksena. Ko-Ko tekee lopulta onnettoman Nanki-Pon kanssa sopimuksen: Nanki-Po voi mennä naimisiin Yum-Yumin kanssa, jos hän suostuu mestattavaksi kuukauden sisällä, sitten Ko-Ko voikin naida lesken. Nanki-Pon ja Yum-yumin juhlinnan keskeyttää Katishan tulo. Hän vaatii Nanki-Pota puolisokseen. Väki ei anna hänen paljastaa enempää keisarin pojasta, mutta Katisha vannoo vielä palaavansa.

Yum-Yumia valmistellaan häihin ja hän ihastelee kauneuttaan ja tulevaa asemaa. Toisaalta liitto ei voi kestää kauaa. Ja kun Yum-Yum kuulee, että teloitetun puoliso itse asiassa haudataan elävältä, haluaa hän perua koko avioliiton. Nanki-Po pyytää Ko-Koa suorittamaan teloituksen samantien, mutta Ko-Ko ei pysty siihen. Käy ilmi, ettei hän ole teloittanut koskaan ketään. Nanki-Po ja Yum-Yum lähtevätt pois Ko-Kon luota mennäkseen naimisin ja Ko-Ko lupaa valehdella keisarille teloituksesta.

Keisari Mikado saapuu kulkueen kera Titipun kaupunkiin. Ko-Ko arvelee hänen tulleen teloituksen takia. Niinpä hän kuvailee muiden auttamana teloituksen vaiheita ja ojentaa kuolintodistuksen Mikadolle. Seuraa kauhistus, kun Mikado kertoo tulleensa etsimään poikaansa, joka kulkee Nanki-Pon nimellä. Katisha lukee todistusta, joka vahvistaa Nanki-Pon tulleen teloitetuksi. Salaliittolaisia uhkaa rangaistus kruununprinssin kuolemasta. Ainoa mahdollisuus on, että Katisha menee naimisin Ko-Kon kanssa ja Nanki-Po palaa takaisin.

Ko-Ko anelee armoa Katishalta ja lopulta nainen heltyy. Salaliittolaiset armahdetaan. Nyt Nanki-Po ja Yum-Yum voivat tulla esiin. Katisha hurjistuu, mutta Mikado on iloinen poikansa paluusta kuolleista. Kuolintodistusta ei tarvitse muuttaa ja niin Nanki-Po ja Yum-Yum voivat mennä naimisiin. Titipu juhlii hääparia.

DVD: Opera Australia Sydney (1987), johtaa Andrew Greene

 ohjaus Christopher Renshaw

Sekä: Mikado: 1992 D’oyly Carte –Opera Company (Buxton Opera house)

Ja: Mike Leigh’n elokuva Topsy-Turvy (1999)

Kohtauksia

1 Japanin herrasmiehet

2 Nanki-Po, kiertelevä laulaja

5 Keisarillinen pyöveli Ko-Ko

7 Kolme neitoa Yum-Yumin johdolla

11 Finaali I: Juhlinnan keskeyttää Katisha

13 Yum-Yumin laulu

16-17 Mikado ja Katisha Titipussa

18 Ko-Ko kuvailee teloitusta

22-23 Ko-Ko ja Katisha

24 Finaali II: Nanki-Po ja Yum-Yum

Jacques Offenbach: La Grand-duchesse de Gérolstein

 Ladattava teksti

Offenbach: Gerolsteinin suuriruhtinatar (Pariisi, 1867)

Opéra-comique

Ranskalainen perinteinen kevyt ooppera liittyi juuriltaan keskiaikaisten markkinoiden esityksiin, jotka sisälsivät kaikkea teatterista, tanssista ja kansanomaisista lauluista akrobatiaan. Vuonna 1714 opéra-comiquen toiminta keskittyi, kun vain tietyt seurueet saivat oikeuden käyttää opéra-comique nimitystä ja järjestää näytöksiä. Ranskassa juhlitaankin nyt kolmesataavuotisia perinteitä oopperan pitkäaikaisessa teatterissa Salle Favart. Kuitenkin 1800-luvulle tultaessa opéra-comique ei tarkoittanut oikeastaan enää kansanomaista komediaa, vaan oopperaa, joka sisälsi puhuttuja dialogeja (kuten Carmen). Pienimuotoinen vakiintunutta oopperaa ja oloja satirisoiva operetti täytti siksi komedian tarpeen suurella menestyksellä.

Operetin isänä tunnettu Jacques Offenbach oli kotoisin Kölnistä, jossa hän syntyi kymmenlapsiseen juutalaisperheeseen isänsä toimiessa synagoogan kanttorina. 1840-luvulla Offenbach muutti Pariisiin ja toimi alkuajat oopperaorkesterin sellistinä sittemmin myös kapellimestarina ja säveltäjänä. Nuori sellisti pääsi myös kansainväliseen maineseen ulkomaita myöten. Vuonna 1844 hän kääntyi katoliseksi voidakseen mennä naimisiin Hérminie d’Alcainin kanssa. Luonteenlaadultaan humoristisena hän oli erityisen kiinnostunut säveltämään musiikillisia komedioita, mutta menestys antoi odottaa itseään aina vuoteen 1855, jolloin Pariisin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä esitetty komedia sai suursuosion. Offenbach oli vuokrannut itselleen teatterin Champs-Élyseéltä ja saattoi nyt vapaasti tuottaa haluamansa teoksen. Hänen yksinäytöksiset operettinsa, joissa oli vain muutama henkilöhahmo, saivat huumorinsa terävyydellä ja tarkkuudella pariisilaiset haltioihinsa. Seuraavat 15 vuotta merkitsivät Offenbachille kulta-aikaa. Vuonna 1857 Offenbach palasi seurueineen Lontoosta (jossa mm. Arthur Sullivan kävi tutustumassa esityksiin) ja ryhtyi säveltämään kokoillan operettia nimeltään Orfeus manalassa. Sen suursuosio sai hänet keskittymään yksinomaan säveltämiseen. Niinpä kaikki Offenbachin merkittävät operetit syntyivät 1860-luvulla Pariisissa. Preussin ja Ranskan välinen sota käänsi kuitenkin yleisön mielen; saksalaissyntyinen Offenbach sai huomata yhtäkkiä olevansa epätoivottu. Hän muutti lyhyeksi aikaa Yhdysvaltoihin, mutta palasi Ranskaan ja käytti viimeiset vuotensa oopperaan Hoffmanin kertomukset. Teos jäi keskeneräiseksi Offenbachin kuollessa v. 1880, mutta täydennettynä kuuluu nykyään kantaohjelmistoon.

Offenbachin yksinäytöksiset komediat, ”Bouffes parisiennes”, täyttivät aluksi hänen teatterinsa illat. Ensimmäisiä niistä on Les deux aveugles eli kaksi tekosokeaa kerjäläistä. Offenbachin seurue pyrki esittämään myös muiden säveltäjien lyhyitä teoksia. Näihin kuuluivat mm. Rossinin Il Signor bruschino ja Mozartin Der Schauspieldirektor. Ensimmäinen kokoillan operetti, Orfeus manalassa syntyi vuonna 1858, kun rajoituksista oli luovuttu. Siitä tuli säveltäjänsä suosituin teos. Myös keisari Napoleon III:n oli vihdoin pakko tulla katsomaan operettia, jossa häntä ja hänen hallitustansa pilkattiin. Keisari myönsi Offenbachille kansalaisuuden vuonna 1860. Vuosien 1864 ja -68 välillä syntyivät merkittävimmät operetit: La belle Hélène, La vie parisienne, La Grand-duchesse de Gérolstein ja Le Périchole. Kaikissa opereteissa tekstintekijöinä toimivat Meilhac ja Halévy. Operetteja tai muita näyttämäteoksia on Offenbachilla kaikkiaan lähes sata.

Vuonna 1867 kantaesitetty Gerolsteinin suuriruhtinatar tunnetaan antimilitaristisena operettina. Pariisin näyttely toi operettia katsomaan myös ulkomaisia vieraita kuten Preussin kuninkaan ja hänen pääministerinsä Otto von Bismarckin, Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n ja Englannin tulevan kuninkaan Edvard VII:n. Pääroolissa loisti Hortense Schneider, Offenbachin luottosopraano. Menestyksen myötä teos levisi New Yorkiin, Lontooseen ja Wieniin sekä muualle maailmaan.

Juoni:

Tapahtuu v. 1720 Gerolsteinin ruhtinaskunnassa. Itsevaltainen ruhtinatar ei välitä tulevasta puolisostaan prinssi Paulista ja on alakuloinen. Niinpä hänen kasvattajansa ja suojelijansa paroni Puck päättää pikku sodalla piristää suojattiaan. Suuriruhtinatar matkustaa tarkastamaan joukkojaan. Näin hän ihastuu miehekkääseen sotilaaseen nimeltä Fritz, joka puolestaan rakastaa kaunista Wandaa ja inhoaa kenraali Boumia. Suuriruhtinattaren ihastus aiheuttaa sarjan ylennyksiä: Fritzistä tulee korpraali, kersantti, luutnantti ja kapteeni nopeassa tahdissa. Lopulta kenraalista välittämättä Fritz huomaa olevansa joukkojen komentaja, joka lähetetään kukistamaan vihollinen.

Fritz nujertaa vihollisen juottamalla joukot humalaan 300 000 pullon tykistöllään. Sankarillisen paluun huumassa Fritz aikoo mennä naimisiin Wandansa kanssa, mikä muuttaa suuriruhtinattaren rakkauden vihaksi. Hän aikoo surmata Fritzin häiden jälkeen.

Uusi ihastuminen, nyt paroni Grogiin, aiheuttaa sen, että Fritz pelastuu. Mutta paronipa onkin naimisissa ja neljän lapsen isä. Suuriruhtinatar alistuu ja palaa prinssi Paulin luokse. Fritzin hän lähettää uudestaan sotimaan, mutta seurauksena on arvonalennus ja ero armeijasta. Fritz ja Wanda pääsevät viettämään normaalia elämää pikkukaupungissa. Kaikki palaa ennalleen.

Tallenne: Théâtre du Châtelet v. 2004

Les Musiciens du Louvre - Grenoble

-musiikinjohto Marc Minkowski

-ohjaus Laurent Belly

Roolit:

Suuriruhtinatar                   mezzosopraano                  Felicity Lott

Fritz                                    tenori                                 Yann Beuron

Wanda                                sopraano                             Sandrine Piau

Kenraali Boum                   baritoni                               François Le Roux

Prinssi Paul                        tenori                                   Eric Huchet

Paroni Puck                        basso                                   Franck Leguérinel

Paroni Grog                        basso                                   Boris Grappe

Kohtauksia:

00 Alkusoitto ja alkukuoro, sotilaat virkistäytyvät ennen sotaan lähtöä

05.00 Fritz jättää hilpeitä hyvästejä Wandalle 

08.30 Hilpeän valssahtelun keskeyttää kenraali Boum, joka saa miehet järjestykseen ja karkottaa naiset. Kenraali esittelee itsensä.

11.30 Kenraali moittii Fritziä surkeaksi sotilaaksi ja määrää vartioon. Suuriruhtinatar on tulossa.

13.00 Wanda löytää Fritzin vartioimasta. Lopulta Fritz uhmaa käskyä ja suutelee Wandaa. Duetto

18.40 Kenraali saa Fritzin kiinni itse teosta. Paroni Puck saapuu ja kertoo keksineensä sodanjulistuksen viihdyttääkseen Suuriruhtinatarta.

22.20 Suuriruhtinatar saapuu. Hän innostuu kovasti sotilasrivistöstään.

27.20 Fritz kiinnostaa häntä erityisesti, niinpä nuorukainen ylenee nopeasti.

30.00 Suuriruhtinattaren rykmentin tunnuslaulu

34.10 Prinssi Paul ilmestyy ruhtinattaren harmiksi paikalle. Hän laulaa, miten lehdistökin pilkkaa onnetonta aviokandidaattia, mutta ruhtinatar ei siitä välitä.

38.30 Ruhtinattarelle ja kapteeni Fritzille kerrotaan sotasuunnitelmat. Fritz on eri mieltä ja niin ruhtinatar tekee hänestä kenraalin ja komentajan.

41.30 Uusi komentaja esitellään joukoille, mutta muutamat vannovat kostoa ja Wandakin on hämillään, kun ruhtinatar on mustasukkainen.

47-55 Ruhtinatar ryhdistäytyy ja antaa Fritzille isänsä sapelin. Fritz lupaa johtaa joukot voittoon ja niin armeija lähtee iloisesti soitellen sotaan.

2. näytös:

00 Suuriruhtinattaren hovinaiset odottavat miehiä takaisin lukien heidän kirjeitään.

07 Paroni Puck ja kenraali Boum kertovat vanhan tarinan uskottomuudesta  prinssi Paulille ja kolmikko päättää iskeä palatsissa kun Fritz palaa.

15.40 Sotilaat palaavat voitollisina ja Fritz kertoo miten vihollinen lyötiin neljässä päivässä ilman että kukaan kuoli!

21 Ruhtinatar on haltioissaan ja haluaa jäädä Fritzin kanssa kahden puhumaan ”ylennyksestä”. Ruhtinatar vihjailee rakkauttaan, mutta vaikka Fritz innostuu hänen sanoistaan, ei hän ymmärrä mistä on kysymys.

32 Lopulta ruhtinatar lähestyy Fritziä ja tämä tajuaa. Ruhtinatar saa tiedon Fritziä vastaan suunnatusta salaliitosta. Fritz haluaa mennä Wandansa kanssa naimisiin, mikä synkentää ruhtinattaren.

34 Paul, Puck ja Boum pelkäävät ensin tulla ruhtinattaren luo, mutta riemastuvat kun hän haluaakin heidän tekevän selvää Fritzistä, jos tämä ei ryhdy ruhtinaaksi.

36.50 Juhlat alkavat, mutta ruhtinatar kärsii Fritzin ja Wandan onnesta. Notaari saapuu, mutta ruhtinatar pitkittää allekirjoitusta nappaamalla kynän itselleen.

44 Ruhtinatar taipuu allekirjoittamaan sopimuksen ja tanssi alkaa isoäidin  carillonilla, joka on merkki salamurhaajille. Tanssi vie kuitenkin kaikki mukanaan.

3. näytös:

00 Alkumusiikki – baletti

04 Suuriruhtinatar odottaa huoneessaan miettien kaikkia siellä tehtyjä veritekoja ja ihmetellen mitä hän on tekemässä

07.50 Kenraali Boum ilmestyy hakemaan ruhtinatarta, mutta tämä on edelleen menneisyyden lumoissa. Pian salaliittolaiset saapuvat. Tikarit ojossa he hautovat iskua, mutta tikarit vaativat hiomista!

14.50 Ruhtinatar seuraa salaliittolaisia. Kun he siirtyvät asemiin, hän haluaakin jäädä kahden paroni Grogin kanssa. Kun kaikki on valmista iskuun, ruhtinatar peruu sen, koska haluaakin suhteeseen paroni Grogin kanssa. Boum ja Puck ovat pettyneitä, mutta päättävät hankkiutua Fritzistä muulla tavoin eroon.

20 Juhlaväki saattaa hääparin huoneeseensa. Myös salaliittolaiset toivottavat hyvää yötä.

24.30 Fritz ja Wanda kahden.

26 Väkijoukko ryntää Boumin ja Puckin johdolla huoneeseen. Kenraalin on lähdettävä taisteluun!

29.40 Galoppi

33 Sotaretki vaikuttaa huviretkeltä. Ruhtinatar saapuu ja malja juodaan hääparin kunniaksi. Fritzille on asetettu ansa.

39 Fritzille annettu arvokas sapeli on pilalla! Hänen selityksensä ei kelpaa. Maanpetos! Arvonalennukset seuraavat nopeasti toisiaan. Ruhtinatar haluaa Grogista uuden komentajakenraalin. Ruhtinattaren unelmat murskaantuvat, kun käy ilmi että Grog onkin naimisissa. Lopultakin prinssi Paul kelpaa ruhtinattarelle: ”Kun ei voi saada rakastamaansa, täytyy rakastaa sitä minkä jo omistaa”

43 Niinpä Boum on taas komentaja ja Puckilla valta. Fritz ja Wanda palaavat kotikyläänsä. Ruhtinatar ja prinssi Paul menevät naimisiin. Komedia päättyy kaikille onnellisesti.

Ohjelma (muutettu)

Kevyen oopperan ja Operetin luentosarja syksyllä 2014

Ohjelma

16.9.

Pergolesi: Piika emäntänä

Cimarosa: Salainen avioliitto

23.9.

Mozart: Ryöstö Seraljista

7.10.

Rossini: Sevillan parturi

Donizetti: Lemmenjuoma

14.10.

Offenbach: Gerolsteinin Suuriruhtinatar

28.10.

Gilbert & Sullivan: Mikado,

 HMS Pinafore

4.11.

Strauss: Mustalaisparoni

11.11.

Lehar: Iloinen leski

Kalman: Mustalaisruhtinatar

18.11.

Benatzky: Valkoisen hevosen majatalo

Weill: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho