Offenbach: Gerolsteinin suuriruhtinatar (Pariisi, 1867)
Opéra-comique
Ranskalainen perinteinen kevyt ooppera liittyi juuriltaan
keskiaikaisten markkinoiden esityksiin, jotka sisälsivät kaikkea teatterista,
tanssista ja kansanomaisista lauluista akrobatiaan. Vuonna 1714 opéra-comiquen
toiminta keskittyi, kun vain tietyt seurueet saivat oikeuden käyttää opéra-comique
nimitystä ja järjestää näytöksiä. Ranskassa juhlitaankin nyt kolmesataavuotisia
perinteitä oopperan pitkäaikaisessa teatterissa Salle Favart. Kuitenkin
1800-luvulle tultaessa opéra-comique ei tarkoittanut oikeastaan enää
kansanomaista komediaa, vaan oopperaa, joka sisälsi puhuttuja dialogeja (kuten
Carmen). Pienimuotoinen vakiintunutta oopperaa ja oloja satirisoiva operetti
täytti siksi komedian tarpeen suurella menestyksellä.
Operetin isänä tunnettu Jacques Offenbach oli kotoisin
Kölnistä, jossa hän syntyi kymmenlapsiseen juutalaisperheeseen isänsä toimiessa
synagoogan kanttorina. 1840-luvulla Offenbach muutti Pariisiin ja toimi
alkuajat oopperaorkesterin sellistinä sittemmin myös kapellimestarina ja
säveltäjänä. Nuori sellisti pääsi myös kansainväliseen maineseen ulkomaita
myöten. Vuonna 1844 hän kääntyi katoliseksi voidakseen mennä naimisiin Hérminie
d’Alcainin kanssa. Luonteenlaadultaan humoristisena hän oli erityisen
kiinnostunut säveltämään musiikillisia komedioita, mutta menestys antoi odottaa
itseään aina vuoteen 1855, jolloin Pariisin kansainvälisen näyttelyn yhteydessä
esitetty komedia sai suursuosion. Offenbach oli vuokrannut itselleen teatterin
Champs-Élyseéltä ja saattoi nyt vapaasti tuottaa haluamansa teoksen. Hänen
yksinäytöksiset operettinsa, joissa oli vain muutama henkilöhahmo, saivat
huumorinsa terävyydellä ja tarkkuudella pariisilaiset haltioihinsa. Seuraavat
15 vuotta merkitsivät Offenbachille kulta-aikaa. Vuonna 1857 Offenbach palasi
seurueineen Lontoosta (jossa mm. Arthur Sullivan kävi tutustumassa esityksiin)
ja ryhtyi säveltämään kokoillan operettia nimeltään Orfeus manalassa. Sen
suursuosio sai hänet keskittymään yksinomaan säveltämiseen. Niinpä kaikki
Offenbachin merkittävät operetit syntyivät 1860-luvulla Pariisissa. Preussin ja
Ranskan välinen sota käänsi kuitenkin yleisön mielen; saksalaissyntyinen
Offenbach sai huomata yhtäkkiä olevansa epätoivottu. Hän muutti lyhyeksi aikaa
Yhdysvaltoihin, mutta palasi Ranskaan ja käytti viimeiset vuotensa oopperaan
Hoffmanin kertomukset. Teos jäi keskeneräiseksi Offenbachin kuollessa v. 1880,
mutta täydennettynä kuuluu nykyään kantaohjelmistoon.
Offenbachin yksinäytöksiset komediat, ”Bouffes parisiennes”,
täyttivät aluksi hänen teatterinsa illat. Ensimmäisiä niistä on Les deux
aveugles eli kaksi tekosokeaa kerjäläistä. Offenbachin seurue pyrki esittämään
myös muiden säveltäjien lyhyitä teoksia. Näihin kuuluivat mm. Rossinin Il
Signor bruschino ja Mozartin Der Schauspieldirektor. Ensimmäinen kokoillan
operetti, Orfeus manalassa syntyi vuonna 1858, kun rajoituksista oli luovuttu.
Siitä tuli säveltäjänsä suosituin teos. Myös keisari Napoleon III:n oli vihdoin
pakko tulla katsomaan operettia, jossa häntä ja hänen hallitustansa pilkattiin.
Keisari myönsi Offenbachille kansalaisuuden vuonna 1860. Vuosien 1864 ja -68
välillä syntyivät merkittävimmät operetit: La belle Hélène, La vie parisienne,
La Grand-duchesse de Gérolstein ja Le Périchole. Kaikissa opereteissa
tekstintekijöinä toimivat Meilhac ja Halévy. Operetteja tai muita
näyttämäteoksia on Offenbachilla kaikkiaan lähes sata.
Vuonna 1867 kantaesitetty Gerolsteinin suuriruhtinatar
tunnetaan antimilitaristisena operettina. Pariisin näyttely toi operettia
katsomaan myös ulkomaisia vieraita kuten Preussin kuninkaan ja hänen
pääministerinsä Otto von Bismarckin, Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n ja
Englannin tulevan kuninkaan Edvard VII:n. Pääroolissa loisti Hortense Schneider,
Offenbachin luottosopraano. Menestyksen myötä teos levisi New Yorkiin,
Lontooseen ja Wieniin sekä muualle maailmaan.
Juoni:
Tapahtuu v. 1720 Gerolsteinin ruhtinaskunnassa.
Itsevaltainen ruhtinatar ei välitä tulevasta puolisostaan prinssi Paulista ja
on alakuloinen. Niinpä hänen kasvattajansa ja suojelijansa paroni Puck päättää
pikku sodalla piristää suojattiaan. Suuriruhtinatar matkustaa tarkastamaan
joukkojaan. Näin hän ihastuu miehekkääseen sotilaaseen nimeltä Fritz, joka
puolestaan rakastaa kaunista Wandaa ja inhoaa kenraali Boumia.
Suuriruhtinattaren ihastus aiheuttaa sarjan ylennyksiä: Fritzistä tulee
korpraali, kersantti, luutnantti ja kapteeni nopeassa tahdissa. Lopulta
kenraalista välittämättä Fritz huomaa olevansa joukkojen komentaja, joka
lähetetään kukistamaan vihollinen.
Fritz nujertaa vihollisen juottamalla joukot humalaan 300 000
pullon tykistöllään. Sankarillisen paluun huumassa Fritz aikoo mennä naimisiin
Wandansa kanssa, mikä muuttaa suuriruhtinattaren rakkauden vihaksi. Hän aikoo
surmata Fritzin häiden jälkeen.
Uusi ihastuminen, nyt paroni Grogiin, aiheuttaa sen, että
Fritz pelastuu. Mutta paronipa onkin naimisissa ja neljän lapsen isä.
Suuriruhtinatar alistuu ja palaa prinssi Paulin luokse. Fritzin hän lähettää
uudestaan sotimaan, mutta seurauksena on arvonalennus ja ero armeijasta. Fritz
ja Wanda pääsevät viettämään normaalia elämää pikkukaupungissa. Kaikki palaa
ennalleen.
Tallenne: Théâtre du Châtelet v. 2004
Les
Musiciens du Louvre - Grenoble
-musiikinjohto
Marc Minkowski
-ohjaus
Laurent Belly
Roolit:
Suuriruhtinatar mezzosopraano Felicity Lott
Fritz tenori Yann
Beuron
Wanda sopraano Sandrine Piau
Kenraali
Boum baritoni François Le Roux
Prinssi
Paul tenori Eric
Huchet
Paroni
Puck basso Franck
Leguérinel
Paroni
Grog basso Boris
Grappe
Kohtauksia:
00
Alkusoitto ja alkukuoro, sotilaat virkistäytyvät ennen sotaan lähtöä
05.00
Fritz jättää hilpeitä hyvästejä Wandalle
08.30
Hilpeän valssahtelun keskeyttää kenraali Boum, joka saa miehet järjestykseen ja
karkottaa naiset. Kenraali esittelee itsensä.
11.30
Kenraali moittii Fritziä surkeaksi sotilaaksi ja määrää vartioon.
Suuriruhtinatar on tulossa.
13.00
Wanda löytää Fritzin vartioimasta. Lopulta Fritz uhmaa käskyä ja suutelee
Wandaa. Duetto
18.40
Kenraali saa Fritzin kiinni itse teosta. Paroni Puck saapuu ja kertoo
keksineensä sodanjulistuksen viihdyttääkseen Suuriruhtinatarta.
22.20
Suuriruhtinatar saapuu. Hän innostuu kovasti sotilasrivistöstään.
27.20
Fritz kiinnostaa häntä erityisesti, niinpä nuorukainen ylenee nopeasti.
30.00
Suuriruhtinattaren rykmentin tunnuslaulu
34.10
Prinssi Paul ilmestyy ruhtinattaren harmiksi paikalle. Hän laulaa, miten
lehdistökin pilkkaa onnetonta aviokandidaattia, mutta ruhtinatar ei siitä
välitä.
38.30
Ruhtinattarelle ja kapteeni Fritzille kerrotaan sotasuunnitelmat. Fritz on eri
mieltä ja niin ruhtinatar tekee hänestä kenraalin ja komentajan.
41.30
Uusi komentaja esitellään joukoille, mutta muutamat vannovat kostoa ja Wandakin
on hämillään, kun ruhtinatar on mustasukkainen.
47-55
Ruhtinatar ryhdistäytyy ja antaa Fritzille isänsä sapelin. Fritz lupaa johtaa
joukot voittoon ja niin armeija lähtee iloisesti soitellen sotaan.
2.
näytös:
00
Suuriruhtinattaren hovinaiset odottavat miehiä takaisin lukien heidän
kirjeitään.
07
Paroni Puck ja kenraali Boum kertovat vanhan tarinan uskottomuudesta prinssi Paulille ja kolmikko päättää iskeä
palatsissa kun Fritz palaa.
15.40
Sotilaat palaavat voitollisina ja Fritz kertoo miten vihollinen lyötiin neljässä
päivässä ilman että kukaan kuoli!
21
Ruhtinatar on haltioissaan ja haluaa jäädä Fritzin kanssa kahden puhumaan
”ylennyksestä”. Ruhtinatar vihjailee rakkauttaan, mutta vaikka Fritz innostuu
hänen sanoistaan, ei hän ymmärrä mistä on kysymys.
32
Lopulta ruhtinatar lähestyy Fritziä ja tämä tajuaa. Ruhtinatar saa tiedon
Fritziä vastaan suunnatusta salaliitosta. Fritz haluaa mennä Wandansa kanssa
naimisiin, mikä synkentää ruhtinattaren.
34
Paul, Puck ja Boum pelkäävät ensin tulla ruhtinattaren luo, mutta riemastuvat
kun hän haluaakin heidän tekevän selvää Fritzistä, jos tämä ei ryhdy
ruhtinaaksi.
36.50
Juhlat alkavat, mutta ruhtinatar kärsii Fritzin ja Wandan onnesta. Notaari
saapuu, mutta ruhtinatar pitkittää allekirjoitusta nappaamalla kynän itselleen.
44
Ruhtinatar taipuu allekirjoittamaan sopimuksen ja tanssi alkaa isoäidin carillonilla, joka on merkki salamurhaajille.
Tanssi vie kuitenkin kaikki mukanaan.
3.
näytös:
00 Alkumusiikki
– baletti
04
Suuriruhtinatar odottaa huoneessaan miettien kaikkia siellä tehtyjä veritekoja
ja ihmetellen mitä hän on tekemässä
07.50
Kenraali Boum ilmestyy hakemaan ruhtinatarta, mutta tämä on edelleen
menneisyyden lumoissa. Pian salaliittolaiset saapuvat. Tikarit ojossa he
hautovat iskua, mutta tikarit vaativat hiomista!
14.50
Ruhtinatar seuraa salaliittolaisia. Kun he siirtyvät asemiin, hän haluaakin
jäädä kahden paroni Grogin kanssa. Kun kaikki on valmista iskuun, ruhtinatar
peruu sen, koska haluaakin suhteeseen paroni Grogin kanssa. Boum ja Puck ovat
pettyneitä, mutta päättävät hankkiutua Fritzistä muulla tavoin eroon.
20
Juhlaväki saattaa hääparin huoneeseensa. Myös salaliittolaiset toivottavat
hyvää yötä.
24.30
Fritz ja Wanda kahden.
26
Väkijoukko ryntää Boumin ja Puckin johdolla huoneeseen. Kenraalin on lähdettävä
taisteluun!
29.40
Galoppi
33
Sotaretki vaikuttaa huviretkeltä. Ruhtinatar saapuu ja malja juodaan hääparin
kunniaksi. Fritzille on asetettu ansa.
39
Fritzille annettu arvokas sapeli on pilalla! Hänen selityksensä ei kelpaa.
Maanpetos! Arvonalennukset seuraavat nopeasti toisiaan. Ruhtinatar haluaa
Grogista uuden komentajakenraalin. Ruhtinattaren unelmat murskaantuvat, kun käy
ilmi että Grog onkin naimisissa. Lopultakin prinssi Paul kelpaa
ruhtinattarelle: ”Kun ei voi saada rakastamaansa, täytyy rakastaa sitä minkä jo
omistaa”
43
Niinpä Boum on taas komentaja ja Puckilla valta. Fritz ja Wanda palaavat
kotikyläänsä. Ruhtinatar ja prinssi Paul menevät naimisiin. Komedia päättyy
kaikille onnellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti