Gioacchino Rossini (1792 -
1868): Sevillan parturi
(Rooma, 1816)
Italialainen ooppera 1800-luvun alussa
-italialainen ooppera nojautui edelleen
laulajiin: säveltäjien kirjoittamat nuotit olivat edelleen lähinnä lähtökohta,
jonka perustalta laulajat koristelivat ja improvisoivat esityksensä.
-Belcanto eli italialainen kauniin laulun
periaate hallitsi sekä opera seriaa että opera buffaa, jotka olivat
italialaisen oopperan päätyypit edelleen. Laulajien tuli paitsi hallita koko
äänirekisterinsä aukottomasti, myös legato, staccato, koloratuuri ja messa di
voce. Rossini oli itse koulutettu laulaja, ja kirjoitti harkitusti
oopperoihinsa vaihtoehtoisia koloratuureja. Hän myös julkaisi omia
lauluharjoituksia laulajia varten.
-da capo -aaria jäi pois muodista, tilalle tuli
cavatina-cabaletta -aariapari, jossa rauhallisesti maalailevaa cavatinaa seurasi
nopeampi ja kiihkeämpi cabaletta sekä toisinaan vielä lopun huipentava Stretta.
Rossinin vaiheita
Gioacchino Rossinin isä, Giovanni, kierteli
trumpetistina ja käyrätorvensoittajana, kunnes sai paikan
kaupungintrumpetistina Pesarosta, Keski-Italiasta Adrian meren rannalta. Hän
meni naimisiin leipurintyttären kanssa, ja heidän esikoisensa Gioacchino syntyi
29. helmikuuta 1792. Äiti, Anna, oli seudulla kysytty laulaja, vaikka hän ei
nuotteja tuntenutkaan. Kun perheenisä sai paikan Bolognasta
käyrätorvenopettajana, merkitsi se Gioacchinolle ensimmäistä mahdollisuutta
säännölliseen musiikinopetukseen. Vuonna 1803 alkoi hän myös säveltää, aluksi
ensimmäisten aarioidensa esittäjälle, äidilleen. Bolognassa Rossini lauloi
säännöllisesti kirkossa, toimi oopperoiden harjoituspianistina ja
continuo-soittajana.
Gioacchino Rossinin suuri esikuva oli Mozart,
jonka teoksia tutkimalla hän oppi säveltämään oopperoita: "Mozart merkitsi
nuoruuteni ihannetta, kypsien vuosieni
epätoivoa ja vanhuuteni lohdutusta". Rossinin säveltäjäntyö sujui
kiihkeällä vauhdilla. Hän aikaansai nelisenkymmentä oopperaa vuosien 1809-1829
välillä, mutta lakkasi tämän jälkeen melkein kokonaan säveltämästä. Sevillan
parturin partituurin tiedetään kirjoitetun 26 päivässä!!
Toisaalta, kuten Händel ja monet muut
aikanaan, Rossini lainasi tähänkin oopperaan alkusoiton ja joukon aarioita
aikaisemmista oopperoistaan. Ensimmäisen vakavan oopperansa, Tancredin, hän kirjoitti jo vuonna 1813.
Sevillan
Parturi -oopperan taustaa
Joulukuussa 1815 Rossini sai Rooman Teatro
Argentinan oopperatilauksen seuraavan vuoden karnevaaleja varten. Kun
ensimmäinen aihe juuttui sensuuriin, palattiin varhaisempaan ja jo
ennenkoeteltuun aiheeseen. Oopperan tekstin pohjana oli Beaumarchaisin
samanniminen näytelmä (v. 1775, siis Figaro-trilogian ensimmäinen osa), josta
roomalainen Cesare Sterbini muokkasi erinomaisesti toimivan oopperalibreton. Jo
vuonna 1782 oli Paisiello saavuttanut menestystä samannimisellä oopperalla.
Niinpä Rossini antoi oopperalleen nimeksi ensin Almaviva eli turha
varotoimenpide. Kantaesityksestä tuli kuitenkin fiasko, ja teos nimettiin
uudestaan Sevillan parturiksi. Tällä nimellä ooppera menestyikin samana vuonna
1816 erinomaisesti. Nimi tekee tekstille oikeutta: Pääosassa on paitsi
aatelinen kreivi, myös häntä ratkaisevasti auttava alempisäätyinen Figaro.
Rossinin Sevillan parturista tuli lyhyessä ajassa supersuosittu, se käännettiin
monille kielille, sitä sovitettiin ja lyhenneltiin monin tavoin, kunnes koko
alkuperäinen teos uhkasi hämärtyä. Milanolaisen kustannusyhtiön Ricordin
julkaistua alkuperäiseen käsikirjoitukseen perustuva laitos, saatiin Rossinin
mestariteos pelastettua.
Rossinin Sevillan parturi on yksi kaikkein
vauhdikkaimpia koomisia oopperoita, jossa virtuoosinen musiikki, rytmien ja
melodioiden ilotulitus yhdistyy vitsikkääseen näyttämötoimintaan. Aivan kuten
Mozartilla musiikki tuntuu todella syntyneen säveltäjän aidosta inspiraatiosta.
Suuri vaikutus on myös Rossinin mestarillisella orkestraatiolla, josta jo
alkusoitto on kuuluisa esimerkki. Subtiili, tarkasti rakennettu instrumentaatio
muodostui yhdeksi Rossinin tavaramerkeistä. Oopperan hahmot jatkavat
italialaisen Commedia del'arten perinnettä. Rossinin musiikki alleviivaa ja
terävöittää kliseisiä hahmoja briljantilla tavalla äärimmilleen.
Henkilöt:
Kreivi Almaviva - lyyrinen tenori
Figaro, parturi - lyyrinen baritoni
Bartolo, lääkäri - basso
Rosina, edellisen suojatti - koloratuurimezzosopraano
Don Basilio, musiikkimestari - basso
Fiorillo, Almavivan palvelija -
tenori/baritoni
Ambrosio, Bartolon palvelija - basso
Marzellina, Bartolon taloudenhoitaja -
sopraano
notaari (mykkä rooli)
Upseeri - basso
kuoro: musikantteja, sotilaita
Tapahtuu Don Bartolon talon edustalla,
parvekkeella sekä huoneissa Sevillassa joskus 1700-luvun puolivälissä.
Juoni:
I Näytös:
Tohtori Bartolo, vanheneva, mutta yhä viriili
vanhapoika, haluaa mennä naimisiin nuoren ja kauniin suojattinsa Rosinan kanssa
päästäkseen käsiksi tämän perintöön. Jo jonkin aikaa on Rosinan huomiota
kalastellut kadulta serenadeja lauleskeleva tuntematon mies. Bartolon
valvovasta silmästä huolimatta saa Rosina toimitettua nuorukaiselle lappusen,
jossa hän tiedustelee tämän nimeä ja tarkoitusperiä sekä valittaa vankeuttaan.
Kun vanhus poistuu välillä, palaa Rosina parvekkeelle ja saa kuulla, että
ihailijan nimi on Lindoro ja että tämä haluaa hänet puolisokseen. Lindoro eli
Kreivi Almaviva salaa todellisen henkilöllisyytensä voidakseen varmistua
Rosinan todellisista tunteista. Kreivillä on apunaan ovela parturi Figaro.
Rosina kirjoittaa Lindorolle uuden lappusen,
kun Figaro hiipii taloon sisälle. Rosina piilottaa lapun, koska samalla Bartolo
tulee huoneeseen. Figaro piiloutuu viereiseen honeeseen kuullakseen miten
Bartolo ja Rosinan musiikinopettaja Basilio juonittelevat. Bartolo saa
Basiliolta kuulla, että kaupunkiin on saapunut Kreivi Almaviva, joka saattaa
olla vaarallinen kilpakosija. Miehet päättävät liata juoruilla kreivin maineen.
He poistuvat voitonvarmoina, ja Figaro pääsee piilostaan. Figaro kertoo
Rosinalle, miten Lindoro rakastaa häntä ja toivoisi mielellään jotain merkkiä
neidolta. Rosina ojentaa Figarolle valmiiksikirjoitetun lappusen, jonka Figaro
vie toimeksiantajalleen. Seuraavaksi kreivi lähestyy Figaron neuvosta taloa
kortteeria etsivänä sotilaana voidakseen lopulta päästä juttusille tytön
kanssa. Yritys kaatuu, koska lääkärinä Bartolo on vapautettu sotilaiden
majoittamisesta. Seurauksena on melkein kahakka, mutta kreivi välttyy pidätykseltä
paljastaessaan salaisesti henkilöllisyytensä sotilaille.
II Näytös:
Kreivi onnistuu pääsemään taloon vihdoin
"Don Alonsona", mukamas sairastuneen Basiliota tuuraavana
laulunopettajana. Bartolo on kuitenkin siinä määrin epäluuloinen, että "Don
Alonson" on luovutettava tälle Rosinan (jonka kreivi muka hänelle, Don
Alonsolle, antoi) lemmenkirje ja luvattava vakuuttaa Rosina kreivin
epärehellisistä aikeista. Näin "Don Alonso" pääsee hetkeksi Don
Bartolon suosioon. Laulutunnin aikana ilmestyy paikalle ensin Figaro ja sitten
Figaron ryhdyttyä ajamaan Don Bartolon partaa oikea laulunopettaja Basilio,
joka on tullut epäluuloiseksi. Bartolokin tajuaa tilanteen vihdoin. Hän ajaa
valeopettajan ja Figaron tiehensä. Kreivi on kuitenkin ehtinyt kuiskata Rosinalle,
että hän on Lindoro ja auttaa tämän karkuun keskiyöllä. Figaro ehtii vohkia
parvekkeen avaimen.
Don Basilio paljastaa, että "Don
Alonso" on kreivi Almaviva itse. Bartolo päättää ryhtyä toimeen saadakseen
liittonsa Rosinan kanssa solmituksi ja lähettää Basilion hakemaan notaarin. Hän
näyttää Don Alonsolta saamaansa kirjettä Rosinalle, joka suuttuneena Lindoron
petollisuudesta, myöntyy menemään naimisiin Bartolon kanssa. Kun Don Bartolo
näkee Figaron ja kreivin ukkossateen aikana kiipeävän tikkaita parvekkeelle,
nappaa hän tikkaat pois ja lähtee noutamaan vartijoita.
Kreivi paljastaa suuttuneelle Rosinalle, kuka
Lindoro todellisuudessa on. Rosinan epäluulo on murskattu ja kun Basilio tulee
notaarin kanssa, on kreivillä tilaisuus allekirjoittaa avioliittosopimus
Rosinan kanssa. Basilio saadaan toiseksi todistajaksi lahjonnalla ja
uhkailuilla. Don Bartolo hyökkää vartijoiden kanssa sisään todetakseen vain
kaiken rauenneen tyhjiin. Kreivi lohduttaa vanhusta Rosinan myötäjäislahjalla.
Kaikki iloitsevat onnellisesta lopusta.
DVD: Schwetzingenin oopperajuhlat 1988
RSO Stuttgart, joht. Gabriele Ferro
Ohjaus Michael Hampe
Kreivi Almaviva - David Kuebler
Bartolo - Carlos Feller
Rosina - Cecilia Bartoli
Figaro - Gino Quilico
Basilio – Robert Lloyd
DVD: Zürichin Ooppera 2001
Kreivi Almaviva - Reinaldo Macias
Bartolo - Carlos Chausson
Rosina - Vesselina Kasarova
Figaro - Manuel Lanza
Basilio - Nicolai Ghiaurov
Zürichin Oopperan kuoro ja orkesteri, joht.
Nello Santi
Kohtauksia:
Alkusoitto (Sinfonia):
1. näytös:
2-4 Kreivin serenadi aamuhämärissä Bartolon
talon edessä
7-8 Cavatina: La ran la lera ...Largo al
factotum (Figaro, parturi ym. saapuu)
11 Canzone: Se il mio nome saper voi bramate
(Kreivin eli Lindoron viesti Rosinalle)
15 Cavatina: Una voce poco fa (Rosina
huoneessaan ja tohtorin huoneessa, yksin)
16 Recitativo: Si, si la vincero (Ensin
Figaro, sitten Bartolo saapuu, Basilio tulee kertomaan kreivistä)
18 Aria: La calunnia è un venticello (Basilio
neuvoo Bartoloa)
20 Duetto: Dunque io son ... tu non m'inganni
(Figaro kertoo Bartolon suunnitelmista sekä "Lindorosta" Rosinalle)
22 Aria: A un dottor della mia sorte (Bartolo
epäilee Rosinaa salaisen kirjeen kirjoittamisesta)
24-27 Finale 1. Ehi, di casa! ...buona gente!
(kreivi tulee sotilaana taloon, finaali kasvaa suureksi mellakaksi)
2. näytös
28 Duetto: Pace e goia sia con voi! (Kreivi
tulee Don Alonsona, laulunopettajana)
31 Aria: Contro un cor che accende amore
(Rosinan laulutunti Bartolon "valvoessa")
32-33 Arietta: Don Bartolon
"serenadi" Rosinalle, kun Figaro saapuu parturoimaan.
35 Quintetto: Don Basilio! - Cosa veggo
(Paikalle tulee Basilio, jota kreivi ja Figaro yrittävät huijata)
40 Bartolo lähettää Don Basilion hakemaan
notaaria ja vakuuttaa Rosinan kreivin alhaisista aikeista. Rosina alistuu
Bartolon tahtoon, joka ryntää hakemaan vartijoita kreivin varalta.
41 Välisoitto: Ukkosmyrsky (Kreivi ja Figaro
hiipivät sisään)
42 Recitativo: Alfine, eccoci qua (Figaro,
kreivi, Rosina): Rosina luulee Lindoron vain myyvän häntä kreiville, mutta
kreivi vakuuttaa hänet henkilöllisyydestään)
43-44 Terzetto: Ah, qual colpo inaspettato!
(Rosina ja kreivi uskoutuvat toisilleen, iloitaan yhteisestä tulevaisuudesta,
mutta ulospääsy ei onnistukaan)
45 Recitativo: Ah, disgraziati noi!"
Notaari on tullut ja avioliittosopimus solmitaan. Kreivi pakottaa Don Basilion
tottelemaan itseään. Don Bartolo myöhästyy.
46 II Finaali: Di si felice innesto (Don
Bartolo on hävinnyt, kaikki ylistävät onnellista loppua)
Gaetano Donizetti (1797 -
1848): Lemmenjuoma (Milano, 1832)
Gaetano Donizetti syntyi Bergamossa köyhään perheeseen. Hän
oppi yhdeksänvuotiaana musiikin perusteet oopperasäveltäjä ja jesuiitta Simon
Mayrilta, jonka kohtalo oli tuonut kaupunkiin. Vuonna 1815 Mayr lähetti
Gaetanon Bolognaan, jossa hän sai varsinaista sävellysoppia ilmeisesti
Rossinilta itseltään. Donizettin kyky säveltää nopeasti ilman pianoa herätti jo
alusta pitäen huomiota: "Hän työskenteli keskeytyksettä, eikä käyttänyt
pianoa sen paremmin ideoiden saamiseen kuin niiden tarkistamiseenkaan. Hän
kirjoitti niin nopeasti, että hänen kuviteltiin puhtaaksikirjoittavan
teosta." (Adolphe Adam).
Donizetti sävelsi ensimmäiset oopperansa Venetsiassa, mutta
vaihtoi pian Napoliin, jossa useimmat vuosien 1822 - 1830 välillä syntyneistä
30 teoksesta esitettiin. Seuraavaksi Donizetti asettui Milanoon, jossa
syntyivät "Anna Bolena" ja "L'elisir d'amore"
(Lemmenjuoma). Vuonna 1835 Donizetti sävelsi Napoliin "Lucia Lammermoorin".
Hänen myöhäiset oopperansa valmistuivat Pariisissa ja Wienissä.
Lemmenjuoman synty:
Oopperan aihetta oli jo sorvattu oopperaksi Ranskassa vuonna
1830 Eugene Scriben, ajan merkittävin oopperalibretistin lainatessa
italialaista alkoperäistekstiä. Scriben materiaalia käytti hyväkseen puolestaan
Felice Romani, kuuluisin italialainen oopperakirjailija. Romani kirjoitti
aikanaan kymmeniä librettoja, mutta luultavasti yksikään niistä ei perustunut
hänen omaan ideaansa. Joka tapauksessa ranskalaisen Daniel-Francois Auberin
säveltämä "Lemmenjuoma" menestyi jo hyvin, kun Milanossa etsittiin
säveltäjää Romanin lainaaman tekstin säveltäjäksi. Donizetti viimeisteli
sävellystyön alle kolmessa viikossa, mutta teoksen harjoittaminen aloitettiin
jo ennen sitä!. Kantaesitys 1832 oli joka tapauksessa suuri menestys, ja myös
kritiikki otti teoksen kiittäen vastaan. Ajan tapoihin kuului olla välittämättä
säveltäjien tekijänoikeuksista. Niinpä neljä vuotta myöhemmin esitettiin
Pietarissa yhdistettyä versiota Auberin ja Donizettin oopperoista!
Donizettin Lemmenjuoman tyyli vaihtelee kevyen ja vakavan
välillä. Lemmenjuoma on komedia, mutta
Donizetti onnistuu yhdistämään intohimoiset ja vakavat kohtaukset leikittelyyn
musiikillisesti uskottavasti. Verrattuna Rossinin Sevillan parturin hahmoihin,
kykenevät Lemmenjuoman päähenkilöt muuttumaan ja kehittymään juonen edistyessä.
Lemmenjuoma sisältää edelleen musiikkinumeroita. Niitä
yhdistävät resitatiivit, dialogit ja kuoro-osuudet. Aariat
monipuolistuvat: cavatinat ja cabaletat tuovat
aariaan hitaan ja nopean osan ja siten vältytään liialta staattisuudelta ja
kertaamiselta. Vähitellen tämä kehitys johtaakin myöhemmillä säveltäjillä
jatkuvasti kehittyvän musiikkidraaman syntyyn sekä numero-oopperan lopulliseen
häviämiseen. Lemmenjuomassa ei vielä olla niin pitkällä, mutta siinäkin vanhat
musiikkimuodot liittyvät laajempiin kokonaisuuksiin, jolloin mielenkiinto myös
draamaa kohtaan säilyy koko ajan.
Roolit:
Adina, nuori varakkaan maanvuokraajan tytär - lyyrinen
koloratuurisopraano
Nemorino, nuori maamies - lyyrinen tenori
Belcore, kersantti - lyyrinen baritoni
Dulcamara, puoskari - basso
Gianetta, pesijätyttö - mezzosopraano
Notaari - mykkä rooli
Sotilas - basso
Juoni: Köyhä Nemorino
on rakastunut nuoreen ja kauniiseen tilalliseen, Adinaan, jolta hän ei saa
vastakaikua. Kersantti Belcore ja sotilaat asettuvat kortteeriin Adinan pihaan.
Belcore ojentaa kukkakimpun Adinalle vaatien vastalahjaksi tämän sydäntä.
Nemorinokin tekee rakkaudentunnustusta Adinalle, mutta tämä torjuu hänet
melkein pilkallisesti.
Kullatuilla vaunuilla saapuu kyläläisten hienoksi herraksi
otaksuma Dulcamara. Tohtori Dulcamaralla on lääke ja helpotus kaikkiin
ajateltavissa oleviin maallisiin vaivoihin ja kärsimyksiin. Väki ostaa
tuotteita innokkaasti. Dulcamara myy Nemorinolle pullollisen Bordeaux-viiniä
muka lemmenjuomana. Adina kertoo kuitenkin Nemorinolle, että hänen ja Belcoren
häitä ryhdyttäisiin viettämään jo samana iltana.
Nemorino anoo Adinaa odottamaan vielä vuorokauden.
Epätoivoissaan hän pyytää Dulcamaralta toista pulloa lemmenjuomaa. Tämä on
valmis myymään, mutta Nemorinolla ei ole rahaa. Siksi hän värväytyy Belcoren
armeijaan ja saamillaan rahoilla ostaa
toisen pullon.
Juoma tuntuu vaikuttavan yllättävän nopeasti: joukko
liehakoivia tyttöjä ympäröi Nemorinon hänen palatessaan pihaan. Todellisuudessa
Gianetta on paljastanut muille tytöille, että Nemorinon setä on kuollut ja
häntä odottaa suuri perintö. Gianetta ja tytöt vievät Nemorinon mennessään ja
herättävät Adinan mustasukkaisuuden.
Dulcamara lähestyy nyt Adinaa tarjoten eliksiiriään, mutta
tämä ei mene yhtä helposti lankaan. Kun Nemorino palaa, palauttaa Adina tälle
värväyssopimuksen: Adina on ostanut Nemorinon vapaaksi Belcorelta. Nyt hän
tunnustaa lopultakin rakkautensa Nemorinoa kohtaan. Parin syleillessä toisiaan
tulevat sotilaat Belcoren johdolla paikalle. Belcore peittää pettymyksensä
Adinan suhteen toteamalla, että sotilaalle riittää kyllä tyttöjä. Dulcamara
kehuu itseään maalaisväelle: hänen juomansa ansiosta Nemorino on menestynyt
paitsi rakkaudessa myös saanut perinnön. Väki tungeksii ostamaan juomaa, ja
Dulcamara käärii rahaa. Lopuksi Dulcamara lähtee vaunuillaan.
DVD: Arena
Sferisterio Macerata (2002)
Adina –
Valeria Esposito
Nemorino – Aquiles Machado
Belcore – Enrico Marruci
Dulcamara – Erwin Schrott
Giannetta – Roberta Canzian
Orchestra Filharmonico Marchigiana, johtaa Niels Muus
Ohjaus: Saverio Marconi
2 Preludi
3 Giannetta ja kyläläisten kuoro
4 Nemorinon aaria, jossa hän ylistää Adinaa
6-7 Sotilasosasto ja kersantti Belcore tulevat
11-12 Ihmelääketohtori Dulcamaran saapuminen
14 Nemorinon ja Dulcamaran duetto
19 Nemorino, Belcoren ja Adinan hääsuunnitelmat
29-30 Giannetta ja tytöt piirittävät Nemorinon
33-34 Adina ja Dulcamara. Adina kuulee lemmenjuomasta,
muttei tarvitse sitä.
35 Nemorinon aaria ”Una furtiva lagrima”
38-39 Adina ja Nemorino: Adina on ostanut Nemorinon
värväystodistuksen ja tunnustaa rakkautensa.
40-41 Belcore ja sotilaat lähtevät, Dulcamara myy pois
varastonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti