Kalman: Mustalaisruhtinatar

 tulostettava teksti

Emmerich Kálmán: Die Czardasfürstin (Mustalaisruhtinatar, The Gypsy Princess, 1915)

libretto: Leo Stein & Bela Jenbach

Mustalaisruhtinatar oli unkarilaisen operettisäveltäjän Emmerich Kalmanin (1882-1953)

suurin menestys. Se kantaesitettiin Wienin Johann Strauss -teatterissa marraskuussa 1915.

Kalman syntyi Siofokissa, Balaton-järven rannalla juutalaiseen perheeseen. Isän konkurssin on sanottu lyöneen leimansa Kalmanin tapaan työskennellä harkitusti ja huolella. Hän suunnitteli aluksi konserttipianistin uraa, mutta nivelreuman takia hän vaihtoikin elämässään säveltämiseen. Kalman kuului myös niihin säveltäjäsuuruuksiin, jotka olivat jossain vaiheessa harkinneet oikeustieteellisiä opintoja vanhempien painostuksesta.

 Musiikinteoriaa ja sävellystä Kalman opiskeli Budapestin Musiikkiakatemiassa mm. yhtäaikaa Bela Bartokin ja Zoltan Kodalyn kanssa. Kalmanin vakavammat sävellykset jäivät menestyksestä huolimatta pian kabaree-laulujen varjoon. Ensimmäiset menestykset operettimaailmassa tulivat jo vuosina 1907-8 Budapestissa ensi-iltansa saaneiden "Syysmanööverien" ja "Iloisten husaarien" myötä. Maineen levitessä Kalman muutti Wieniin, jossa hän nousi vielä suurempaan kuuluisuuteen teoksillaan Mustalaisprimas, Mustalaisruhtinatar, Kreivitär Mariza (1924) ja Sirkusprinsessa (1926). Kalmanin tyylin tuntomerkkeihin kuului wieniläisvalssin ja unkarilaisen czardaksen yhdistäminen. Soinnutuksen ja orkestroinnin suhteen Kalman otti vaikutteita niin Tsaikovskilta kuin Pucciniltakin. Suurimman menestyksensä vuosina ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän antoi wieniläiselle yleisölle ikäänkuin kappaleen katoavaa maailmaa, jonka turvin he saattoivat paremmin kohdata teatterin ulkopuolella vyöryvän todellisuuden. Mustalaisruhtinattaren juonta ja dialogia on pidetty ammattimaisesti kirjoitettuna, eikä teoksen musiikista löydy heikkoja numeroita.

Itävallan yhdistyttyä vuonna 1938 Hitlerin Saksaan Kalman emigroitui Amerikkaan Kaliforniaan ja sai kansalaisuuden siellä vuonna 1942. Toisen maailmansodan jälkeen säveltäjä palasi Eurooppaan asuen loppuelämänsä Pariisissa. Operetteja hän sävelsi 1950-luvulle asti.

Juoni:

Nuori kreivi Edwin tapaa Budapestin tanssisalissa  vähän ennen maailmansotaa kuuluisan varieteelaulaja Sylva Varescun ja rakastuu häneen. Ystävien avulla pari laatii avioliittosopimuksenkin, mutta heitä erottava sosiaalinen kuilu tekee suhteen kuitenkin mahdottomaksi. Monien juonenkäänteiden, erehdysten ja sydänsurujen jälkeen käy  lopulta ilmi, että Edwinin oma äitikin esiintyi tanssityttönä ennen avioliittoaan. Niinpä Edwinin isän on taivuttava sallimaan poikansa ja Sylvan liitto.

Tallenne: Budapestin Operetti-teatteri 2009, johtaa Lászlo Mákláry

Sylva Varescu                     sopraano                      -                    Dániel Vádasz

Edwin                                   tenori                         -                    Mónika Fischl

Edwinin äiti                          altto                           -                    Bori Kállai

Edwinin isä                           basso                         -                    Péter Marik

Anastasia                              sopraano                    -                    Szilvi Szendy

Boni                                      tenori                         -                    Karoly Péller

Kohtaukset:

1. näytös:

2-3 Alkusoitto, Laulajatar Sylva Varescun esitys päättyy aplodeihin budapestiläisessä teatterissa. Herrasmiehet Boni ja Feri pyytävät tähteä vielä kerran esiin. Hän esittää ylimääräisenä kaihoisan, ylpeän ja vapaan unkarilaisen tanssilaulun.

4 Ferin ja Bonin rakkaudentunnustus tanssitytöille. Edwin tasapainoilee kotinsa vaatimusten ja rakkautensa kanssa. Sylva on lähdössä Budapestista, mutta Edwin ei halua jättää häntä.

5 Edwinin ja Sylvan rakkausduetto. Myös Boni on lähdössä ja jättämässä tanssitytöt.

6 Bonin laulu tytöille. Sylvan jäähyväismaljat

7 Sylvan laulu rakkaudelle ja naisten vahvuudelle („noitanainen“). Edwin laadituttaa aviosopimuksen.

8 Ferin ym. laulu avioliitosta ja luottamisesta onneen, sopimuksen allekirjoitus, häämarssi  

    unkarilaisittain. Edwinin lähtö ja jäähyväiset Sylvalle. Boni tuo tiedon Edwinin kihlautumisesta Anastasian kanssa kaikkien järkytykseksi. Sylva kokoaa itsensä. Juhlat ovat ohi, mutta Feri jää vielä pohtimaan tilannetta.

2. näytös:

9-10 Wienissä Lippert-Weylersheimit pitävät tanssiaiset palatsissaan, valssi soi ja myös kihlapari tanssii vanhempien iloksi. Stasi tietää Sylvasta ja Edwinistä. Edwinillä ja Stasillakaan ei ole tylsää keskenään, mutta Edwin ei suostu naimisiin silti. Hänen äitinsä luulee Edwinin mainitseman salaisuuden merkitsevän aviotonta lasta.

11 Boni ja Sylva näyttelevät avioparia, vaikka vaarana on jutun paljastuminen Sylvan maineen kiiriessä Broadwaylta Wieniin ("mustalaisruhtinatar"). Edwin vaatii selitystä Bonilta ja sitten Sylvalta. Valeavioliitto saa myös Edwinin kiirehtimään omaa vihkimystään Stasin kanssa.

12 Duetto menneestä onnesta. Boni on sillävälin iskenyt silmänsä Stasiin.

13 Parit tanssivat pakonomaisesti. Myös Isä prinssi on ihastunut "kreivitär" Sylvaan. Stasi teeskentelee paheksuvansa "aviossa" olevan Bonin rakkaudentunnustuksia.

14 Bonin ja Stasin duetto Kupidosta (rakkaudesta). Edwin piirittää Sylvaa ja Bonin paheksunta jää vähäiseksi. Hän saa syyn "ottaa eron vaimostaan".

15 Edwin ja Sylva rakkausduetossa uuden tilanteen myötä.

16 Sylva ei kuitenkaan ole luottavainen kuten naiivi Edwin ja lisäksi Stasi vie Edwinin mennessään. Sylva päättää lähteä, koska ei usko Varescuna kelpaavansa Edwinille. Ruhtinas ja ruhtinatar saavat hänet jäämään. Heidän ilmoituksensa Edwinin ja Stasin avioliitosta torpedoituu kuitenkin Edwinin kieltäytymiseen. Stasi on tilanteesta helpottunut ja toivottaa onnea Edwinille. Ruhtinaan tiedustellessa "toisen naisen" nimeä, "kreivitär" Sylva paljastaa olevansa tämä toinen nainen. Lippert-Weylersheimit ovat tyrmistyneitä, kun hän antaa avioliittosopimuksen prinssille ja tunnustaa, ettei ole Bonin vaimo ollenkaan vaan Edwinin. Kahdeksan viikon määräaika on samana iltana ummessa – siis vihkiminen pitäisi tapahtua muutamassa tunnissa! Sylva paljastaa tilanteen – ja repii paperin. Boni ja Sylva lähtevät.

3. näytös:

17: Hotelli Winckelbaumin huoneessa Schwarzenbergplatzin läheisyydessä: Boni ja Sylva saapuvat alakuloisina. Feri ja  hänen seuralaisensa piristävät heitä. Feri houkuttelee Sylvaa takaisin teatteriin. 18 Laulu lohduttaa! Edwin saapuu hotelliin ja syyttää Bonia kaikesta. Edwinin isä saapuu perässä. Boni saa tilaisuuden pyytää Anastasian kättä. Feri saattaa isä-ruhtinaan tietoon muutamia tosiseikkoja, ja kun ruhtinatar saapuu, on hänellä miehensä kanssa selvitettävää. Boni ja Stasi ovat onnellisia.

19 Bonin ja Stasin duetto Kupidosta. Boni auttaa ovelasti myös Sylvaa ja Edwiniä.

20 Loppulaulu

DVD:

Elokuvaversio vuodelta 1971. Filmattu Budapestissa.

Symphonie-Orchester Kurt Graunke, joht. Bert Grund

Ohjaus Miklós Szinetár

Sylva Varescu                                           -                    Anna Moffo

Edwin                                                       -                    René Kollo

Stasi                                                         -                    Dagmar Koller

Leopold Maria                                         -                    Karl Schönböck

Marie-Luise                                              -                    Irén Psota

Numerot: 1-11 Sylva Varescu Budapestin Orpheumissa. Ruhtinas Edwin Ronald, jonka äiti ei halua poikansa seurustelevan varieteelaulajan kanssa.  Seuraa sähkeitä. Sylva on lähdössä New Yorkiin, jonne naistenmies Boni on häntä saattamassa. Kun Edwinin äiti kuulee poikansakin olevan seuraamassa Sylvaa Atlantin taakse, pakottaa hän poikansa palaamaan Wieniin. Edwin keksii laadituttaa avioliittosopimuksen Sylvan kanssa, mutta joutuu silti eroamaan Sylvasta. Edwinin ja hänen serkkunsa Stasin kihlajaisista on kuitenkin jo päätetty. Sylva ja Boni lähtevät New Yorkiin.

(Elokuvaversio on vapaa mukaelma näyttämöversiosta: Ruhtinatar, joka tuntee entisenä varieteelaulajattarena Orpheumin, tulee itse hakemaan poikapuoltaan ja ottaa samalla tuntumaa vanhoihin aikoihin! )