Kurt Weill ja Ralf Benatzky

 Tulostettava teksti

Kurt Weill: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho

(Leipzig, 1930)

Libretto: Bertold Brecht

Säveltäjä Kurt Weillin (1900-1950) ja näytelmäkirjailija ja ohjaaja Bertold Brechtin yhteistöistä maineikkain ja suosituin oli Kolmen pennin ooppera (1928), jonka Berliinin ensi-ilta teki miehistä nopeasti kuuluisia ympäri maailman. Ennen kuin Weill ja Brecht joutuivat poistumaan Saksasta, he ehtivät saada valmiiksi kokoillan oopperan Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny. Natsit kielsivät sen esittämisen vuonna 1933 ja teos sai odottaa aina 60-luvulle asti uutta tulemistaan. Sen jälkeen Mahagonny on kuulunut suosituimpiin 1900-luvun oopperoihin.

Mahagonny-ooppera hyökkää tietoisesti perinteisen oopperan tunnusmerkkejä vastaan: se sisältää romanttisen rakkauden sijaan maallista himoa tai sankareiden tilalla lähinnä heikkoja ihmisiä. Teoksen avulla tekijät suuntasivat kritiikkinsä Weimarin tasavallan yhteiskunnallista todellisuutta vastaan.

Kurt Weillin musiikillinen kieli kehittyi täydellisesti vastaamaan Brechtin satiirista tekstiä. Erilaisten ajan populaarimusiikkityylien yhdistäminen klassisen musiikin tyylikeinoihin synnytti harkitun vieraannuttavan tehon. Oopperan kuuluisia numeroita ovat Alabama song tai Benares song, ja rakenteeltaan se koostuu 20 kohtauksesta, joita erottaa toisistaan kuuluttaja. Weill teki jälkipuoliskon elämäntyöstään Yhdysvalloissa säveltäen näyttämöteoksia ja muuta musiikkia kuolemaansa asti.

Juoni:

Jossain Yhdysvaltojen pohjoisosan erämaassa hajoaa kolmen pakolaisen kuorma-auto. Fatty, Moses ja Leski Leocadia Begbick päättävät jäädä paikoilleen ja perustaa kaupungin, koska sijainti on hyvä Alaskasta saapuville kullankaivajille.  Begbick uskoo kaupungin menestyvän mielihyväteollisuuden varassa. Ensimmäisenä saapuvat yleiset naiset Jenny Smithin johdolla.. Uutiset ”kultakaupungista” leviävät. Tukkijätkät ryntäävät kaupunkiin löytäen sieltä tylsistyneitä miehiä, joita Begbick-leski parittaa tytöilleen. Jimmy ja Jenny  tutustuvat.

Mahagonnyn talous horjuu. Begbick ja Fatty päättävät kyniä tulijoilta kaiken mahdollisen. Jimmy hermostuu Mahagonnyn ilmapiiriin ja nousee kapinaan. Taifuuni uhkaa iskeä kaupunkiin ja huomio kiintyy siihen. Lähestyvä tuho saa Jimmyn saarnaamaan: ihminenkin on luotu varastamaan ja tuhoamaan. Kun taifuuni tuhoaakin Pensacolan kaupungin ja samalla Begbickin viholliset, alkavat ihmiset omaksua Jimmyn asenteen. Miehet laulavat neljästä ilosta: vallitkoon syömisen, rakkauden, tappelun ja juomisen ilot. Kun tämä filosofia pannaan Mahagonnyssa täytäntöön, syntyy ruumiita. Lopulta Jimmy kutsuu kaikki juopotteluun, mutta maksun koittaessa hän osoittautuu rahattomaksi. Jimmy tuomitaan kuolemaan näytösoikeudenkäynnissä. Kaupungissa nousee protestiliikkeitä ja Mahagonny tuhoutuu kaaoksessa.

DVD: Los Angeles Opera 2007

Johtaa James Conlon

Ohjaus John Doyle

Jenny Smith                                           -sopraano                           Audra McDonald

Leocadia Begbick                                  -mezzosopraano                 Patti LuPone

Jimmy McIntyre                                    -tenori                           Anthony Dean Griffey

Fatty, kirjanpitäjä                                   -tenori                           Robert Wörle

Trinity Moses                                         -baritoni                        Donnie Ray Albert

Jack O’Brien                                          -tenori                          John Easterlin

Pankkitili Billy                                       -baritoni                        Mel Ulrich

Alaskan Susi-Joe                                    -basso                           Steven Humes

Kohtauksia:

2 Mahagonnyn perustaminen

3 Alabama-song

5 Alaskan kullankaivajat tulevat

6 Tytöt esittäytyvät

13 Taifuuni uhkaa

20 Oikeudenkäynti

24 Kaupungin loppu

Ralph Benatzky: Valkoisen hevosen majatalo (Im weissen Rössl am Wolfgangsee, Berliini 1930)

Musiikki: Ralph Benatzky, Robert Stolz (osa lauluista)

Libretto: Benatzky, Hans Müller, Erik Charell  

Lauluntekstit: Robert Gilbert

Berliinin operetin kuuluisin säveltäjä Ralph Benatzky (1884-1957) oli syntyisin Tsekin Määrin alueelta. Hän opiskeli ja työskenteli enimmäkseen Wienissä ja Prahassa, uransa alkuaikoina myös Münchenissä. Benatzkya pidetään itävaltalaisena säveltäjänä.

Yhteistyö ohjaaja Erik Charellin kanssa vei Benatzkyn Berliiniin, jossa syntyivät kolme peräkkäistä revyyoperettia vuosina 1928-30: Casanova, Kolme muskettisoturia ja viimeisenä Valkoisen hevosen majatalo. Operetit levisivät kaikkialle ja Benatzkysta tuli kansainvälinen nimi. Sujuva vanhan operettityylin yhdistäminen ajankohtaisiin jazz-sävyihin takasi suuren suosion kaikkialla. Vuonna 1932 Benatzky jätti Berliinin. 30-luvulla hän nosti ruotsalaisen laulajan Zarah Leanderin huipulle. Operettien ohella Benatzky kirjoitti musiikkia niin saksalaisiin musiikkielokuviin kuin myös Hollywoodiin. 1938 hän muutti Sveitsistä Yhdysvaltoihin, mutta työtilaisuudet olivat tiukassa. Benatzky palasi Sveitsiin sodan jälkeen. Omasta pyynnöstään hänet haudattiin Salzkammergutin St. Wolfgangiin.

Juoni:

Salzkammergutin Wolfgangseen maisemissa sijaitsevassa vuoristohotellissa Zum weissen Rössl on huippusesonki. Hovimestari Leopold huolehtii kärsimättömistä asiakkaista. Hotellin emäntä Josepha suhtautuu hänen rakkaudentunnustuksiinsa kylmästi. Vakioasiakas, berliiniläinen asianajaja Otto Siedler on Josephan salainen ihastus. Asianajaja on epämieluisa henkilö trikootehtailija Wilhelm Gieseckelle, joka on Ottilie-tyttärensä kanssa saapunut vasten tahtoaan vuoristomaisemiin. Hän hävisi oikeusjutun kilpailijaansa Sülzheimeria vastaan, kun Siedler avusti jälkimmäistä. Tehtailijan tytär Ottilie on puolestaan kovin suopea asianajajan suhteen.

Leopold tunnustaa rakkautensa Josepha-emännälle, mutta saa potkut tottelemattomuudesta. Sülzheimerin poika Sigismund saapuu hotelliin ja hän puolestaan on rakastunut Klärchen-neitoon. Tieto keisari Franz Josephin tulosta pakottaa Josephan pestaamaan Leopoldin uudestaan töihin, mutta tämä on murtunut luullessaan emännän ja Oton solmineen jo suhteen ja herättää pahennusta.

Keisari on saapunut ja nähdessään tilanteen neuvoo Josephaa valitsemaan Leopoldin. Niinpä Leopold erotetaan toimestaan taas, mutta vain siksi jotta hän voisi astua uuteen toimeen hotellin isäntänä ja Josephan puolisona! Ottilie on suostunut Otolle ja Klärchen Sigismundille. Giesecke on saanut rahallisen hyvityksen, joten kaikki päättyy onnellisesti.

DVD: Bar Jeder Vernunft –ravintolateatteri (1994)

Musiikki: Johannes Roloff -orkesteri

Ohjaus: Ursli Pfister

Josepha Vogelhuber, hotellin emäntä                       -                    Fräulein Schneider

Leopold, hovimestari                                                -                    Toni Pfister

Wilhelm Giesecke, trikootehtailija                           -                    Gerd Wameling

Ottilie, hänen tyttärensä                                            -                    Lilo Pfister

Otto Siedler, asianajaja                                             -                    Max Raabe

Sigismund Sülzheimer                                              -                    Ursli Pfister

Professori Hinzelmann                                              -                    Otto Sander

Klärchen, hänen tyttärensä                                        -                    Meret Becker

Keisari Franz Joseph II                                             -                    Walter Schmidinger

Pikkolo                                                                     -                    Andreas Guglielmetti

1 Laivalla saapuu seurue St. Wolfgangiin nauttiakseen aterian ja poistuakseen laivalla eteenpäin

2 ”Aber meine Herrschaften, nur hübsch gemütlich”. Hovimestari Leopold tekee parhaansa kärsimättömien asiakkaidensa kanssa.

3 ”Es muß was wunderbares sein”. Leopoldin ja Josephan duetto. Leopoldin tunteet eivät herätä vastakaikua emännässä. Laiva pysähtyy taas ja tehtailija Giesecke ja Ottilie saapuvat (Berliinistä ja berliinin murteella).

4 ”Im weissen Rössl am Wolfgangsee”. Asianajaja Siedler, hotellin vakioasukas saapuu emännän suureksi iloksi. Huone nro 4 aiheuttaa sekaannusta Giesecken ja Siedlerin välillä. He tunnistavat toisensa. Ottilie ja Otto ihastuvat mikä on Leopoldin mieleen.

5 ”Die ganze Welt ist Himmelblau”, Oton ja Ottilien duetto

6  Giesecke ja muut ovat tyytymättömiä palveluun… ”Wenn es hier mal richtig regnet”. Rankkasade.

Riita Leopoldin ja Josephan välillä. Leopold saa potkut. 7 ”Zuschaun kan i net”

8 ”Mein Liebeslied muß ein Walzer sein” Oton ja Ottilien duetto

9 ”Im Salzkammergut da kan man gut lustig sein” Josepha piristää murjottavaa Gieseckea. 10 Kaikki yhtyvät ilonpitoon. Nuori herra Sigismund Sülzheimer saapuu ja tuo terveisiä isältään asianajajalleen. Professori Hinzelmann ja tyttärensä tulevat perässä. Sülzheimer ja Hinzelmannit ovat tehneet tuttavuutta yhteisellä junamatkalla.

11 ”Was kann der Sigismund dafür, daß er so schön ist” Sigismund ja Klärchen tutustuvat lähemmin toisiinsa.

Keisari Franz Joseph on tulossa! Josepha tarvitsee taas Leopoldia. Keisari saa hienon vastaanoton.

12 Leopold on sotkea kaiken mustasukkaisuuttaan, mutta keisari on tyytyväinen.

”Es muß was wunderbares sein…”

13 ”Leise, leise” laulavat ihmiset keisarin ikkunan alla.

14 Keisari syö aamiaista ja kirjoittaa emännän vieraskirjaan ajatuksiaan.

17 Sigismundin ja Klärchenin rakkaudentunnustukset ja duetto

Leopoldin ja Josephan sovinto. Muutkin parit saavat toisensa

18 ”Laßt uns Champus trinken”, loppufinaali