Kurt Weill ja Ralf Benatzky

 Tulostettava teksti

Kurt Weill: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho

(Leipzig, 1930)

Libretto: Bertold Brecht

Säveltäjä Kurt Weillin (1900-1950) ja näytelmäkirjailija ja ohjaaja Bertold Brechtin yhteistöistä maineikkain ja suosituin oli Kolmen pennin ooppera (1928), jonka Berliinin ensi-ilta teki miehistä nopeasti kuuluisia ympäri maailman. Ennen kuin Weill ja Brecht joutuivat poistumaan Saksasta, he ehtivät saada valmiiksi kokoillan oopperan Aufstieg und Fall der Stadt Mahagonny. Natsit kielsivät sen esittämisen vuonna 1933 ja teos sai odottaa aina 60-luvulle asti uutta tulemistaan. Sen jälkeen Mahagonny on kuulunut suosituimpiin 1900-luvun oopperoihin.

Mahagonny-ooppera hyökkää tietoisesti perinteisen oopperan tunnusmerkkejä vastaan: se sisältää romanttisen rakkauden sijaan maallista himoa tai sankareiden tilalla lähinnä heikkoja ihmisiä. Teoksen avulla tekijät suuntasivat kritiikkinsä Weimarin tasavallan yhteiskunnallista todellisuutta vastaan.

Kurt Weillin musiikillinen kieli kehittyi täydellisesti vastaamaan Brechtin satiirista tekstiä. Erilaisten ajan populaarimusiikkityylien yhdistäminen klassisen musiikin tyylikeinoihin synnytti harkitun vieraannuttavan tehon. Oopperan kuuluisia numeroita ovat Alabama song tai Benares song, ja rakenteeltaan se koostuu 20 kohtauksesta, joita erottaa toisistaan kuuluttaja. Weill teki jälkipuoliskon elämäntyöstään Yhdysvalloissa säveltäen näyttämöteoksia ja muuta musiikkia kuolemaansa asti.

Juoni:

Jossain Yhdysvaltojen pohjoisosan erämaassa hajoaa kolmen pakolaisen kuorma-auto. Fatty, Moses ja Leski Leocadia Begbick päättävät jäädä paikoilleen ja perustaa kaupungin, koska sijainti on hyvä Alaskasta saapuville kullankaivajille.  Begbick uskoo kaupungin menestyvän mielihyväteollisuuden varassa. Ensimmäisenä saapuvat yleiset naiset Jenny Smithin johdolla.. Uutiset ”kultakaupungista” leviävät. Tukkijätkät ryntäävät kaupunkiin löytäen sieltä tylsistyneitä miehiä, joita Begbick-leski parittaa tytöilleen. Jimmy ja Jenny  tutustuvat.

Mahagonnyn talous horjuu. Begbick ja Fatty päättävät kyniä tulijoilta kaiken mahdollisen. Jimmy hermostuu Mahagonnyn ilmapiiriin ja nousee kapinaan. Taifuuni uhkaa iskeä kaupunkiin ja huomio kiintyy siihen. Lähestyvä tuho saa Jimmyn saarnaamaan: ihminenkin on luotu varastamaan ja tuhoamaan. Kun taifuuni tuhoaakin Pensacolan kaupungin ja samalla Begbickin viholliset, alkavat ihmiset omaksua Jimmyn asenteen. Miehet laulavat neljästä ilosta: vallitkoon syömisen, rakkauden, tappelun ja juomisen ilot. Kun tämä filosofia pannaan Mahagonnyssa täytäntöön, syntyy ruumiita. Lopulta Jimmy kutsuu kaikki juopotteluun, mutta maksun koittaessa hän osoittautuu rahattomaksi. Jimmy tuomitaan kuolemaan näytösoikeudenkäynnissä. Kaupungissa nousee protestiliikkeitä ja Mahagonny tuhoutuu kaaoksessa.

DVD: Los Angeles Opera 2007

Johtaa James Conlon

Ohjaus John Doyle

Jenny Smith                                           -sopraano                           Audra McDonald

Leocadia Begbick                                  -mezzosopraano                 Patti LuPone

Jimmy McIntyre                                    -tenori                           Anthony Dean Griffey

Fatty, kirjanpitäjä                                   -tenori                           Robert Wörle

Trinity Moses                                         -baritoni                        Donnie Ray Albert

Jack O’Brien                                          -tenori                          John Easterlin

Pankkitili Billy                                       -baritoni                        Mel Ulrich

Alaskan Susi-Joe                                    -basso                           Steven Humes

Kohtauksia:

2 Mahagonnyn perustaminen

3 Alabama-song

5 Alaskan kullankaivajat tulevat

6 Tytöt esittäytyvät

13 Taifuuni uhkaa

20 Oikeudenkäynti

24 Kaupungin loppu

Ralph Benatzky: Valkoisen hevosen majatalo (Im weissen Rössl am Wolfgangsee, Berliini 1930)

Musiikki: Ralph Benatzky, Robert Stolz (osa lauluista)

Libretto: Benatzky, Hans Müller, Erik Charell  

Lauluntekstit: Robert Gilbert

Berliinin operetin kuuluisin säveltäjä Ralph Benatzky (1884-1957) oli syntyisin Tsekin Määrin alueelta. Hän opiskeli ja työskenteli enimmäkseen Wienissä ja Prahassa, uransa alkuaikoina myös Münchenissä. Benatzkya pidetään itävaltalaisena säveltäjänä.

Yhteistyö ohjaaja Erik Charellin kanssa vei Benatzkyn Berliiniin, jossa syntyivät kolme peräkkäistä revyyoperettia vuosina 1928-30: Casanova, Kolme muskettisoturia ja viimeisenä Valkoisen hevosen majatalo. Operetit levisivät kaikkialle ja Benatzkysta tuli kansainvälinen nimi. Sujuva vanhan operettityylin yhdistäminen ajankohtaisiin jazz-sävyihin takasi suuren suosion kaikkialla. Vuonna 1932 Benatzky jätti Berliinin. 30-luvulla hän nosti ruotsalaisen laulajan Zarah Leanderin huipulle. Operettien ohella Benatzky kirjoitti musiikkia niin saksalaisiin musiikkielokuviin kuin myös Hollywoodiin. 1938 hän muutti Sveitsistä Yhdysvaltoihin, mutta työtilaisuudet olivat tiukassa. Benatzky palasi Sveitsiin sodan jälkeen. Omasta pyynnöstään hänet haudattiin Salzkammergutin St. Wolfgangiin.

Juoni:

Salzkammergutin Wolfgangseen maisemissa sijaitsevassa vuoristohotellissa Zum weissen Rössl on huippusesonki. Hovimestari Leopold huolehtii kärsimättömistä asiakkaista. Hotellin emäntä Josepha suhtautuu hänen rakkaudentunnustuksiinsa kylmästi. Vakioasiakas, berliiniläinen asianajaja Otto Siedler on Josephan salainen ihastus. Asianajaja on epämieluisa henkilö trikootehtailija Wilhelm Gieseckelle, joka on Ottilie-tyttärensä kanssa saapunut vasten tahtoaan vuoristomaisemiin. Hän hävisi oikeusjutun kilpailijaansa Sülzheimeria vastaan, kun Siedler avusti jälkimmäistä. Tehtailijan tytär Ottilie on puolestaan kovin suopea asianajajan suhteen.

Leopold tunnustaa rakkautensa Josepha-emännälle, mutta saa potkut tottelemattomuudesta. Sülzheimerin poika Sigismund saapuu hotelliin ja hän puolestaan on rakastunut Klärchen-neitoon. Tieto keisari Franz Josephin tulosta pakottaa Josephan pestaamaan Leopoldin uudestaan töihin, mutta tämä on murtunut luullessaan emännän ja Oton solmineen jo suhteen ja herättää pahennusta.

Keisari on saapunut ja nähdessään tilanteen neuvoo Josephaa valitsemaan Leopoldin. Niinpä Leopold erotetaan toimestaan taas, mutta vain siksi jotta hän voisi astua uuteen toimeen hotellin isäntänä ja Josephan puolisona! Ottilie on suostunut Otolle ja Klärchen Sigismundille. Giesecke on saanut rahallisen hyvityksen, joten kaikki päättyy onnellisesti.

DVD: Bar Jeder Vernunft –ravintolateatteri (1994)

Musiikki: Johannes Roloff -orkesteri

Ohjaus: Ursli Pfister

Josepha Vogelhuber, hotellin emäntä                       -                    Fräulein Schneider

Leopold, hovimestari                                                -                    Toni Pfister

Wilhelm Giesecke, trikootehtailija                           -                    Gerd Wameling

Ottilie, hänen tyttärensä                                            -                    Lilo Pfister

Otto Siedler, asianajaja                                             -                    Max Raabe

Sigismund Sülzheimer                                              -                    Ursli Pfister

Professori Hinzelmann                                              -                    Otto Sander

Klärchen, hänen tyttärensä                                        -                    Meret Becker

Keisari Franz Joseph II                                             -                    Walter Schmidinger

Pikkolo                                                                     -                    Andreas Guglielmetti

1 Laivalla saapuu seurue St. Wolfgangiin nauttiakseen aterian ja poistuakseen laivalla eteenpäin

2 ”Aber meine Herrschaften, nur hübsch gemütlich”. Hovimestari Leopold tekee parhaansa kärsimättömien asiakkaidensa kanssa.

3 ”Es muß was wunderbares sein”. Leopoldin ja Josephan duetto. Leopoldin tunteet eivät herätä vastakaikua emännässä. Laiva pysähtyy taas ja tehtailija Giesecke ja Ottilie saapuvat (Berliinistä ja berliinin murteella).

4 ”Im weissen Rössl am Wolfgangsee”. Asianajaja Siedler, hotellin vakioasukas saapuu emännän suureksi iloksi. Huone nro 4 aiheuttaa sekaannusta Giesecken ja Siedlerin välillä. He tunnistavat toisensa. Ottilie ja Otto ihastuvat mikä on Leopoldin mieleen.

5 ”Die ganze Welt ist Himmelblau”, Oton ja Ottilien duetto

6  Giesecke ja muut ovat tyytymättömiä palveluun… ”Wenn es hier mal richtig regnet”. Rankkasade.

Riita Leopoldin ja Josephan välillä. Leopold saa potkut. 7 ”Zuschaun kan i net”

8 ”Mein Liebeslied muß ein Walzer sein” Oton ja Ottilien duetto

9 ”Im Salzkammergut da kan man gut lustig sein” Josepha piristää murjottavaa Gieseckea. 10 Kaikki yhtyvät ilonpitoon. Nuori herra Sigismund Sülzheimer saapuu ja tuo terveisiä isältään asianajajalleen. Professori Hinzelmann ja tyttärensä tulevat perässä. Sülzheimer ja Hinzelmannit ovat tehneet tuttavuutta yhteisellä junamatkalla.

11 ”Was kann der Sigismund dafür, daß er so schön ist” Sigismund ja Klärchen tutustuvat lähemmin toisiinsa.

Keisari Franz Joseph on tulossa! Josepha tarvitsee taas Leopoldia. Keisari saa hienon vastaanoton.

12 Leopold on sotkea kaiken mustasukkaisuuttaan, mutta keisari on tyytyväinen.

”Es muß was wunderbares sein…”

13 ”Leise, leise” laulavat ihmiset keisarin ikkunan alla.

14 Keisari syö aamiaista ja kirjoittaa emännän vieraskirjaan ajatuksiaan.

17 Sigismundin ja Klärchenin rakkaudentunnustukset ja duetto

Leopoldin ja Josephan sovinto. Muutkin parit saavat toisensa

18 ”Laßt uns Champus trinken”, loppufinaali

Kalman: Mustalaisruhtinatar

 tulostettava teksti

Emmerich Kálmán: Die Czardasfürstin (Mustalaisruhtinatar, The Gypsy Princess, 1915)

libretto: Leo Stein & Bela Jenbach

Mustalaisruhtinatar oli unkarilaisen operettisäveltäjän Emmerich Kalmanin (1882-1953)

suurin menestys. Se kantaesitettiin Wienin Johann Strauss -teatterissa marraskuussa 1915.

Kalman syntyi Siofokissa, Balaton-järven rannalla juutalaiseen perheeseen. Isän konkurssin on sanottu lyöneen leimansa Kalmanin tapaan työskennellä harkitusti ja huolella. Hän suunnitteli aluksi konserttipianistin uraa, mutta nivelreuman takia hän vaihtoikin elämässään säveltämiseen. Kalman kuului myös niihin säveltäjäsuuruuksiin, jotka olivat jossain vaiheessa harkinneet oikeustieteellisiä opintoja vanhempien painostuksesta.

 Musiikinteoriaa ja sävellystä Kalman opiskeli Budapestin Musiikkiakatemiassa mm. yhtäaikaa Bela Bartokin ja Zoltan Kodalyn kanssa. Kalmanin vakavammat sävellykset jäivät menestyksestä huolimatta pian kabaree-laulujen varjoon. Ensimmäiset menestykset operettimaailmassa tulivat jo vuosina 1907-8 Budapestissa ensi-iltansa saaneiden "Syysmanööverien" ja "Iloisten husaarien" myötä. Maineen levitessä Kalman muutti Wieniin, jossa hän nousi vielä suurempaan kuuluisuuteen teoksillaan Mustalaisprimas, Mustalaisruhtinatar, Kreivitär Mariza (1924) ja Sirkusprinsessa (1926). Kalmanin tyylin tuntomerkkeihin kuului wieniläisvalssin ja unkarilaisen czardaksen yhdistäminen. Soinnutuksen ja orkestroinnin suhteen Kalman otti vaikutteita niin Tsaikovskilta kuin Pucciniltakin. Suurimman menestyksensä vuosina ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen hän antoi wieniläiselle yleisölle ikäänkuin kappaleen katoavaa maailmaa, jonka turvin he saattoivat paremmin kohdata teatterin ulkopuolella vyöryvän todellisuuden. Mustalaisruhtinattaren juonta ja dialogia on pidetty ammattimaisesti kirjoitettuna, eikä teoksen musiikista löydy heikkoja numeroita.

Itävallan yhdistyttyä vuonna 1938 Hitlerin Saksaan Kalman emigroitui Amerikkaan Kaliforniaan ja sai kansalaisuuden siellä vuonna 1942. Toisen maailmansodan jälkeen säveltäjä palasi Eurooppaan asuen loppuelämänsä Pariisissa. Operetteja hän sävelsi 1950-luvulle asti.

Juoni:

Nuori kreivi Edwin tapaa Budapestin tanssisalissa  vähän ennen maailmansotaa kuuluisan varieteelaulaja Sylva Varescun ja rakastuu häneen. Ystävien avulla pari laatii avioliittosopimuksenkin, mutta heitä erottava sosiaalinen kuilu tekee suhteen kuitenkin mahdottomaksi. Monien juonenkäänteiden, erehdysten ja sydänsurujen jälkeen käy  lopulta ilmi, että Edwinin oma äitikin esiintyi tanssityttönä ennen avioliittoaan. Niinpä Edwinin isän on taivuttava sallimaan poikansa ja Sylvan liitto.

Tallenne: Budapestin Operetti-teatteri 2009, johtaa Lászlo Mákláry

Sylva Varescu                     sopraano                      -                    Dániel Vádasz

Edwin                                   tenori                         -                    Mónika Fischl

Edwinin äiti                          altto                           -                    Bori Kállai

Edwinin isä                           basso                         -                    Péter Marik

Anastasia                              sopraano                    -                    Szilvi Szendy

Boni                                      tenori                         -                    Karoly Péller

Kohtaukset:

1. näytös:

2-3 Alkusoitto, Laulajatar Sylva Varescun esitys päättyy aplodeihin budapestiläisessä teatterissa. Herrasmiehet Boni ja Feri pyytävät tähteä vielä kerran esiin. Hän esittää ylimääräisenä kaihoisan, ylpeän ja vapaan unkarilaisen tanssilaulun.

4 Ferin ja Bonin rakkaudentunnustus tanssitytöille. Edwin tasapainoilee kotinsa vaatimusten ja rakkautensa kanssa. Sylva on lähdössä Budapestista, mutta Edwin ei halua jättää häntä.

5 Edwinin ja Sylvan rakkausduetto. Myös Boni on lähdössä ja jättämässä tanssitytöt.

6 Bonin laulu tytöille. Sylvan jäähyväismaljat

7 Sylvan laulu rakkaudelle ja naisten vahvuudelle („noitanainen“). Edwin laadituttaa aviosopimuksen.

8 Ferin ym. laulu avioliitosta ja luottamisesta onneen, sopimuksen allekirjoitus, häämarssi  

    unkarilaisittain. Edwinin lähtö ja jäähyväiset Sylvalle. Boni tuo tiedon Edwinin kihlautumisesta Anastasian kanssa kaikkien järkytykseksi. Sylva kokoaa itsensä. Juhlat ovat ohi, mutta Feri jää vielä pohtimaan tilannetta.

2. näytös:

9-10 Wienissä Lippert-Weylersheimit pitävät tanssiaiset palatsissaan, valssi soi ja myös kihlapari tanssii vanhempien iloksi. Stasi tietää Sylvasta ja Edwinistä. Edwinillä ja Stasillakaan ei ole tylsää keskenään, mutta Edwin ei suostu naimisiin silti. Hänen äitinsä luulee Edwinin mainitseman salaisuuden merkitsevän aviotonta lasta.

11 Boni ja Sylva näyttelevät avioparia, vaikka vaarana on jutun paljastuminen Sylvan maineen kiiriessä Broadwaylta Wieniin ("mustalaisruhtinatar"). Edwin vaatii selitystä Bonilta ja sitten Sylvalta. Valeavioliitto saa myös Edwinin kiirehtimään omaa vihkimystään Stasin kanssa.

12 Duetto menneestä onnesta. Boni on sillävälin iskenyt silmänsä Stasiin.

13 Parit tanssivat pakonomaisesti. Myös Isä prinssi on ihastunut "kreivitär" Sylvaan. Stasi teeskentelee paheksuvansa "aviossa" olevan Bonin rakkaudentunnustuksia.

14 Bonin ja Stasin duetto Kupidosta (rakkaudesta). Edwin piirittää Sylvaa ja Bonin paheksunta jää vähäiseksi. Hän saa syyn "ottaa eron vaimostaan".

15 Edwin ja Sylva rakkausduetossa uuden tilanteen myötä.

16 Sylva ei kuitenkaan ole luottavainen kuten naiivi Edwin ja lisäksi Stasi vie Edwinin mennessään. Sylva päättää lähteä, koska ei usko Varescuna kelpaavansa Edwinille. Ruhtinas ja ruhtinatar saavat hänet jäämään. Heidän ilmoituksensa Edwinin ja Stasin avioliitosta torpedoituu kuitenkin Edwinin kieltäytymiseen. Stasi on tilanteesta helpottunut ja toivottaa onnea Edwinille. Ruhtinaan tiedustellessa "toisen naisen" nimeä, "kreivitär" Sylva paljastaa olevansa tämä toinen nainen. Lippert-Weylersheimit ovat tyrmistyneitä, kun hän antaa avioliittosopimuksen prinssille ja tunnustaa, ettei ole Bonin vaimo ollenkaan vaan Edwinin. Kahdeksan viikon määräaika on samana iltana ummessa – siis vihkiminen pitäisi tapahtua muutamassa tunnissa! Sylva paljastaa tilanteen – ja repii paperin. Boni ja Sylva lähtevät.

3. näytös:

17: Hotelli Winckelbaumin huoneessa Schwarzenbergplatzin läheisyydessä: Boni ja Sylva saapuvat alakuloisina. Feri ja  hänen seuralaisensa piristävät heitä. Feri houkuttelee Sylvaa takaisin teatteriin. 18 Laulu lohduttaa! Edwin saapuu hotelliin ja syyttää Bonia kaikesta. Edwinin isä saapuu perässä. Boni saa tilaisuuden pyytää Anastasian kättä. Feri saattaa isä-ruhtinaan tietoon muutamia tosiseikkoja, ja kun ruhtinatar saapuu, on hänellä miehensä kanssa selvitettävää. Boni ja Stasi ovat onnellisia.

19 Bonin ja Stasin duetto Kupidosta. Boni auttaa ovelasti myös Sylvaa ja Edwiniä.

20 Loppulaulu

DVD:

Elokuvaversio vuodelta 1971. Filmattu Budapestissa.

Symphonie-Orchester Kurt Graunke, joht. Bert Grund

Ohjaus Miklós Szinetár

Sylva Varescu                                           -                    Anna Moffo

Edwin                                                       -                    René Kollo

Stasi                                                         -                    Dagmar Koller

Leopold Maria                                         -                    Karl Schönböck

Marie-Luise                                              -                    Irén Psota

Numerot: 1-11 Sylva Varescu Budapestin Orpheumissa. Ruhtinas Edwin Ronald, jonka äiti ei halua poikansa seurustelevan varieteelaulajan kanssa.  Seuraa sähkeitä. Sylva on lähdössä New Yorkiin, jonne naistenmies Boni on häntä saattamassa. Kun Edwinin äiti kuulee poikansakin olevan seuraamassa Sylvaa Atlantin taakse, pakottaa hän poikansa palaamaan Wieniin. Edwin keksii laadituttaa avioliittosopimuksen Sylvan kanssa, mutta joutuu silti eroamaan Sylvasta. Edwinin ja hänen serkkunsa Stasin kihlajaisista on kuitenkin jo päätetty. Sylva ja Boni lähtevät New Yorkiin.

(Elokuvaversio on vapaa mukaelma näyttämöversiosta: Ruhtinatar, joka tuntee entisenä varieteelaulajattarena Orpheumin, tulee itse hakemaan poikapuoltaan ja ottaa samalla tuntumaa vanhoihin aikoihin! )

Lehar: Iloinen leski

 tulostettava teksti

Franz Lehar: Iloinen leski (1905, Theater an der Wien)

Operetti Iloinen leski edustaa wieniläistä "hopeakauden" operettia parhaimmillaan ja lienee lajinsa kuuluisin edustaja. Kuitenkin sen teksti on kotoisin Offenbachin ajan Ranskasta, alunperin Henri Meilhacin näytelmä Suurlähettilään attashea vuodelta 1861. Tässä muodossa komediaa esitettiin pitkin Eurooppaa paljonkin, myös Wienissä. Vasta vuosisadan vaihteessa saivat libretistit Leo Stein ja Victor Leon päähänsä muokata näytelmästä operettilibreton. Sitä tarjottiin ensin Richard Heubergerille sävellettäväksi, mutta tulos kauhistutti Wienin teatterinjohtajia ja libretistejä siinä määrin, että seuraavaksi onneaan sai koettaa Franz Lehar. Lehar (1870-1948) oli jo kokenut muutaman epäonnistuneen esityksen aiemmilla teoksillaan, joten häneltä ei paljoa odotettu. Sotilasmuusikkona itseään aiemmin elättänyt Lehar sai kuulla Theater an der Wienin johtajalta olevansa erityisen kyvytön säveltämään kunnollista valssia!

Kuitenkin vuonna 1904 Lehar kunnostautui julkaisemalla valssin Kultaa ja hopeaa.

Tarinan mukaan Lehar sai kokeeksi säveltää Iloisen lesken toisen näytöksen. Nähtyään libreton hän ihastui siihen silmittömästi ja sävelsi sen yhdessä päivässä. Libretisti Leon sai kuulla seuraavana yönä puhelimessa musiikin säveltäjältä – Lehar oli läpäissyt kokeensa. Silti tilaajat eivät uskoneet Lehariin. Kun partituuri oli valmis, sai säveltäjä kuulla esim. teoksen kuuluisimmasta valssista, ettei se ollut lainkaan musiikkia! Kantaesityksen alla teatterin johto säästi kaikesta mahdollisesta ja vähensi harjoituksia puoleen, koska kaikki pelkäsivät tappioita. Säveltäjä ja hänen laulajansa uskoivat menestykseen, joka tulikin pian, vaikka kantaesityksessä teos kohtasi myös kritiikkiä.

Iloisen Lesken myötä esiin astui uudenlainen operettityyli. Silkka romanttisuus ja sensuaalisuus  syrjäytti aiemmin esim. Offenbachin teoksiin kuuluvan ironian ja ivan. Silti komiikkaa löytyy Lehariltakin. Musiikillisesti valssit olivat ratkaisevassa roolissa. Lehar onnistui ensimmäisenä tekemään operettisävelmistään iskelmiä. Iloinen leski käännettiin pian muille kielille. Englantilainen versiossa kolmas näytös tapahtuu ravintola Maximissa.

Juoni:

Pariisissa Pontevedron (pieni maa Balkanilla!) lähetystössä pidetään suuria tanssiaisia Suurherttuan kunniaksi. Suurlähettilään, paroni Zetan, vaimo Valencienne flirttailee nuoren ranskalaisen upseerin Camillen kanssa. Suurlähettilästä huolettaa kuitenkin enemmän hänen valtiotaan uhkaava konkurssi kuin vaimon lemmenseikkailut.

Hanna Glawari, nuori pontevedrolainen leski, jolle hänen pankkiirimiehensä jätti 500 miljoonaa, on myös äskettäin saapunut Pariisiin. Suurlähettilään suunnitelmana on saada Hanna naitettua pontevedrolaisen kanssa, jotta isänmaa hyötyisi miljoonista. Aviomieheksi hän on valinnut lähetystön ensimmäisen sihteerin Danilo Danilovitsin. Juhlimiseen taipuvaista Daniloa ei kuitenkaan vielä suurlähettilään harmiksi näy juhlissa. Kun Hanna saapuu salonkiin, ympäröi häntä kokonainen nuorten kosijoiden parvi. Hanna on tietoinen tilanteesta, jota hän kommentoi laulamassaan valssissa. Suurlähettiläs saattaa Hannan illalliselle.

Danilo saapuu Maxim-ravintolasta ystäviensä parista, koska suurlähettilään käskyä on toteltava. Univelassaan hän nukahtaa, josta Hanna herättää hänet. Pari tapaa pitkästä aikaa. Danilon ja Hannan avioliitto oli aikoinaan kariutunut Danilon aristokraattisen perheen vastustukseen. Niin talonpoikaistyttö nai sittemmin rikkaan pankkiirin. Hanna palauttaa vanhan suhteen Danilon mieleen, mutta mies kieltäytyy lausumasta rakkaudentunnustusta Hannan rahojen takia. Hanna palaa tanssiaisiin.

Valencienne ja Camille tulevat. Koska suurlähettilään vaimo Valencienne on kieltänyt Camillea puhumasta rakkaudesta, on tämä kirjoittanut hänen viuhkaansa sanat "Rakastan sinua". Valencienne on kuitenkin kadottanut viuhkansa, jonka konsuli Kromov on puolestanut löytänyt. Mustasukkaisuuttaan hän luulee viuhkan kuuluvan vaimolleen Olgalle. Suurlähettiläs pyytää Valenciennea tunnistamaan viuhkansa, ja riita selviää. Nyt suurlähettiläs pyytää isänmaan edun nimissä Daniloa solmimaan avioliiton Hannan kanssa, josta Danilo kuitenkin kieltäytyy. Hän lupaa toisaalta häätää kaikki ulkomaiset kosijat pontevedrolaisen lesken kimpusta.

Naisten vuoro kuulutetaan. Kaikki miehet toivovat pääsevänsä Iloisen lesken valitsemaksi. Hanna valitsee Danilon, mutta tämä kieltäytyy ja julistaa tanssista huutokaupan: 10 000 frangia tanssista rahojen mennessä hyväntekeväisyyteen! Kaikki kosijat perääntyvät. Hanna ja Danilo jäävät kahden tanssimaan valssia.

2. näytös:

Seuraavana iltana Hanna Glawari järjestää puutarhajuhlat linnassaan aitoon pontevedrolaiseen tyyliin. Hänet suostutellaan laulamaan maansa kansalaulu Vilja-nimisestä metsänymfistä. Danilon tultua suurlähettiläs varoittaa häntä Camillesta, jota hän pitää vaarallisimpana kaikista Hannan kosijoista. Camillen kirjoitus viuhkassa saa Danilon ryhtymään kiusoittelevaan duettoon Hannan kanssa.

Valencienne ja Camille tapaavat puutarhapaviljongissa. Myös suurlähettiläs on sopinut kokoontumisesta samaan paikkaan henkilökuntansa kanssa ja löytää yllätyksekseen oven lukittuna. Avaimenreiästä hän uskoo nähneensä vaimonsa Camillen kanssa.  Valencienne pakenee toisesta ovesta, ja Hanna ottaa hänen paikkansa. Danilo ja suurlähettiläs hämmästyvät, kun majasta tulevatkin Hanna ja Camille – ja Hanna kertoo heidän kihlauksestaan. Kaikki onnittelevat paria, mutta Danilo laulaa mustasukkaisena Hannalle tarinan prinsessasta ja prinssistä, jotka erosivat, koska prinsessa oli uskoton ja prinssi matkusti pois. Niinpä Danilo tekee samoin – ja lähtee ravintola Maximiin. Hanna riemuitsee, koska uskoo juonensa avulla Danilon paljastaneen rakkautensa häneen.

3. näytös:

Danilo palaa löytääkseen Maximin tanssitytöt Hannan linnasta. Suurlähettiläs on epätoivoinen Hannan ja ranskalaisnuorukaisen kihlauksesta – Pontevedron talous on tuhoon tuomittu! Danilo saa lähteä vetoamaan Hannan isänmaallisiin tunteisiin. Hanna paljastaakin, mitä todella tapahtui, mikä ilahduttaa kovasti Daniloa. Suurlähettiläs on puolestaan nyt varma, että hänen vaimonsa on pettänyt häntä Camillen kanssa. Hän päättää erota vaimostaan ja pyytää isänmaan nimessä Hannan kättä. Ikävä kyllä Hanna kertoo suurlähettiläälle, että edesmenneen aviomiehensä tahdon mukaisesti hän menettää kaikki rahat mennessään uusiin naimisiin. Danilo keskeyttää hänet: "Onko tämä totta? Sinulla ei olisi yhtään rahaa?" Nyt Danilo voi lopulta sanoa rakastavansa Hannaa, vaikka vannoi, ettei sitä tekisi. Hanna lisää riemuissaan, että hän todella menettää kaikki rahansa – uudelle aviomiehelleen!

DVD: Zürichin Oopperatalo (2004)

Johtaa Franz Welser-Möst

Myös: Pariisin oopperan vuoden 1997 esityksestä otteita: Karita Mattila ja Bo Skovhus

Henkilöt:

Hanna Glawari                                                                -sopraano -    Dagmar Schellenberger

Danilo Danilovits, kreivi, lähetystösihteeri                    -baritoni -      Rodney Gilfry

Paroni Mirko Zeta, Suurlähettiläs                                   -baritoni -      Rudolf A. Hartmann

Valencienne, hänen vaimonsa                                         -sopraano -    Ute Gfrerer

Camille de Rosillon                                                         -tenori -         Pjotr Beczala

Kromow, konsuli                                                             -baritoni -      Rolf Haunstein

Olga, hänen vaimonsa                                                     -altto -           Carine Séchehaye

Varakreivi Cascada                                                          -baritoni -      Boguslav Bidzinski

Bogdanovich                                                                    -baritoni -      Guido Götzen

Njegus, lähetystösihteeri                                                  -baritoni -      Herbert Prikopa                 

Kohtauksia:

1. näytös: Pontevedron suurlähetystö Pariisissa

2-3 Galoppi. Malja suurlähettiläälle pontevedralaiseen tapaan. 4-5 Hallitsijan viesti salakoodilla.  Mustasukkaisia aviomiehiä.

6-7 Valencienne ja Camille (Duetto). Rakkaudentunnustus viuhkassa.

8 Hanna Glawarin miljoonat ja valtion konkurssi. Kreivi Danilo löytyy.

9-11 Hanna Glawari saapuu nuorten kosijoiden parvi kintereillään. (Ensemble)

12-14 Prinssi Danilo saapuu auttamaan isänmaata. 

15 Hanna ja Danilo tapaavat jälleen. Hannan ja Danilon duetto. Danilo pitää pintansa.

16 Valenciennen viuhka aiheuttaa sekaannusta.

17 Danilo saa tehtävänsä suurlähettiläältä.

18-21 Finaali: Hanna tulee taas miehet kintereillään, mutta hän valitsee tanssiin Danilon, joka kieltäytyy ja huutokaupalla häätää kosijat. Danilo ja Anna tanssivat kahdestaan.

2. näytös:

22-24 Hannan linnassa aitoon pontevedrolaiseen tapaan.

25-26 Hannan laulu metsännymfistä, Viljasta.

27-28 Prinssi Danilo saapuu kutsuihin. Camillen rakkaudenkohde herättää kysymyksiä.

29 Hannan ja Danilon duetto tyhmästä kavaljeerista

30 Danilo yrittää selvittää viuhkan omistajatarta ja saa selville erinäisiä suhteita

(Olga, Sylviane, Praskovia)

31 Cascada ja St. Brioche riitelevät ja Danilo käyttää oveluuttaan.

32-33 Marssi-septetti: ensin naisista, sitten miehistä

34-37 Anna pyytää neuvoa Danilolta kenen kanssa hän menisi naimisiin. Viuhka. Melodraama-tanssi. Iloinen leski -valssi.

38 Suurlähettiläs ja virkamiehet.

39-42 Valencienne ja Camille menevät puutarhamajaan. Duetto

43 Suurlähettiläs yrittää paljastaa Camillen rakastetun. Anna pelastaa tilanteen juonella.

44-49 Finaali II: "Kihlaus"-juoni, jolla hämätään Suurlähettilästä ja Daniloa.

Danilon mustasukkaisuus paljastaa hänet.

3. näytös: Hanna Glawarin linnassa

50 Cake Walk

51-53 Maximin tanssitytöt esittäytyvät.

54-55 Suurlähettiläs taivuttaa Daniloa. Hanna saapuu.

56 Danilo ja Anna jäävät kahden. Danilo pyytää Annaa luopumaan Camillesta isänmaan nimissä. Anna paljastaa juonensa, mutta Danilo ei halua naida häntä rahojen takia. Valssi.

57 Valencienne paljastuu. Suurlähettiläs kosii Annaa. Danilo tekee rakkaudentunnustuksen. Valencienne ja suurlähettiläs sopivat. Iloinen loppu.

58-59 Loppuensemble

Strauss: Mustalaisparoni

 tulostettava teksti

Johann Strauss: Mustalaisparoni (Der Zigeunerbaron, Wien 1885)

Johann Strauss vanhempi teki valssista taidemusiikkia, mutta ei halunnut poikansa seuraavan jälkiään. Johann Strauss nuoremman (1825-1899) musiikillinen kasvatus jäi hänen äidilleen kun Strauss vanhempi jätti perheen vuonna 1842. Hän oppi ammattinsa pian ja johti 25-vuotiaana jo omaa orkesteriaan. Strauss nuorempikin tunnettiin lähinnä tanssisäveltäjänä, kunnes 1860-luvulla Offenbachin operetit valloittivat Wienin ja niiden valtava suosio sai myös Straussin kokeilemaan operettien säveltämistä. Indigo ja 40 rosvoa kantaesitettiin menestyksellisesti vuonna 1871, mutta Wienin kriitikot olivat penseitä.

Straussin maine operettisäveltäjänä perustuu pääasiassa kolmeen teokseen. Ne ovat Lepakko (1874), Yö Venetsiassa (1883) ja Mustalaisparoni. Unkarilaiseksotiikkaa oli esiintynyt jo Lepakossa, mutta Mustalaisparonin alkusyynä oli Straussin halu perehtyä paremmin madjaarien kulttuuriin. Vuonna 1882 hän tutustui Unkarin matkallaan vaimonsa Adelen välityksellä kirjailija Mór Jokaihin. Tämän rakkausromaani Sáffi sijoittui Temesvariin, nykyisen Romanian Timisoaraan. Kirja tarjosi Straussin musiikilliselle mielikuvitukselle sopivasti virikkeitä. Ignaz Schnitzer muunsi kertomuksen libretoksi, mutta Strauss ehätti säveltämään suuren osan musiikista jo ennen tekstin valmistumista. Muiden töiden aiheuttamien viivytysten jälkeen ensi-ilta koitti Theater an der Wienissä vasta lokakuussa 1885. Teos oli suuri menestys, ja pian sitä esittivät kymmenet teatterit ympäri Eurooppaa. Vaikka Strauss toivoi oopperamaisen operettinsa valloittavan myös Wienin Hovioopperan, jouduttiin debyyttiä siellä odottamaan 25 vuotta.

Mustalaisparoni on ylistys Itävallan kaksoismonarkialle eli Itävallan keisarikunnan ja Unkarin kuningaskunnan personaaliunionille (Valtioliitto syntyi varsinaisesti vuonna 1867). Unkarin ylpeät husaarit lähtevät sotaan Itävallan puolesta vuonna 1740 ja palaavat voittoisina Wieniin vuonna 1742. Sota tunnetaan Itävallan perimyssotana (1740-48) ja sitä käytiin usean Euroopan valtion välillä (näennäisesti) siitä, oliko Maria Teresialla oikeus Itävallan ja Unkarin kruunuun.

Juoni:

Tapahtumapaikkana on Baanaatti eli Temesvarin ympäristö ja Wien v. 1740-42 Maria Teresian hallitessa Itävaltaa arkkiherttuattarena ja Unkaria kuningattarena. Nuorukainen Sandor Barinkay ja kuninkaallinen komissaari Carnero palaavat takaisin edellisen kotiseudulle, josta hänen perheensä joutui pakenemaan 25 vuotta aiemmin turkkilaissodan riehuessa. Barinkayn talon on ottanut haltuunsa sikakasvattaja Zsupan. Barinkayn raunioitunutta sukulinnaa taas asuttavat mustalaiset. Välttääkseen konfliktin Sandor kosii Zsupanin tytärtä, mutta Arsena torjuu hänet alempiarvoisena ja lisäksi nuori Ottokar rakastaa tyttöä salaisesti. Komissaari löytää yllätyksekseen entisen puolisonsa Mirabellan, josta joutui sodan melskeissä eroon, Arsenan kotiopettajattarena. Ottokar on hänen poikansa.

Alueen mustalaiset ja heidän joukossaan vanha Czipra tunnistavat Sandorin entisen tilanherran pojaksi ja tunnustavat hänet herrakseen nimittäen hänet mustalaisparoniksi. Titteli ei kuitenkaan kelpaa Arsenalle ja hänen isälleen. Sandor purkaa kihlauksensa. Hän on rakastunut Czipran kasvattityttäreen Saffiin, ja komissaarin tyrmistykseksi viettää tämän kanssa hääyötä esi-isiensä linnanraunioilla.

Czipran avulla Sandor löytää aarteen, joka sijaitsee suvun mailla. Sen omistusoikeus aiheuttaa kiistelyä kuten myös epäsäätyinen suhde. Kreivi Homonay kerää husaarijoukkoja sotaan. Lopulta kaikki miehet joutuvat värvätyiksi. Czipran paljastettua Saffin todellinen syntyperä passan tyttärenä masentuu Sandor ja lähtee muiden mukana sotaan.

Husaarijoukot saapuvat Wieniin parin vuoden sotimisen jälkeen. Komissaari Carnero joutuu nöyryytettynä eroamaan, kun hänen raporttinsa ei teekään toivottua vaikutusta ruhtinas Kaunitziin Hofburgissa. Miehiä palkitaan ansioistaan. Sandor saa kreiviltä paronin arvon ja oikeuden aarteeseen. Ottokar ja Arsena voivat mennä naimisiin. Saffi yllättää Sandorin, joka uudessa arvossaan voi onnellisena avioitua hänen kanssaan.

DVD: Filmiversio v. 1975, ohjaus Arthur Maria Rabenalt

RSO Stuttgart, johtaa Kurt Eichhorn

Roolit:

Kreivi Peter Homonay       baritoni                                                    Wolfgang Brendel

Kreivi Carnero                   basso                                                         Hans Krämmer

Sándor Barinkay                tenori                                                        Siegfried Jerusalem

Kálmán Zsupán                  basso                                                         Ivan Rebroff

Arsena                                subretti                                                     Janet Perry

Mirabella                            mezzosopraano                                        Martha Mödl

Ottokar                               tenori                                                        Willi Brokmeier

Czipra                                 altto                                                          Biserka Cvejic

Saffi                                    sopraano                                                   Ellen Shade

Ruhtinas Kaunitz                                                                                 Janez Vrovez

Sihteeri                                                                                                Eckhart Dux

Kohtauksia:

1 Alkusoitto (Komissaari Kreivi Carnero etsii määräyksestä Sandor Barinkayn palauttaakseen tällä turkkilaissodissa menetetyt maat Baanaatin alueella)

2 Sandor Barinkay kertoo vuosistaan temppujentekijänä

3 Jokimatka (kuoro), Passan aarre, Barinkayn maat ja linnanraunio

4 Czipra ennustaa Sandorille ja komissaarille, toimii todistajana ja…katoaa

5-6 Sikafarmari Zsupan, jonka täytyy luovuttaa anastamansa maat Barinkaylle, helpoiten antamalla tyttärensä Arsenan Sandorille puolisoksi. Komissaarikin löytää puolisonsa ja poikansa.

7 Arsena saapuu hunnutettuna

8 Kaikki ihastelevat tytön kauneutta, mutta häihin hän ei suostu Sandorin kanssa, jollei tämä hanki paronin arvoa. Ottokar on hänen salainen lemmittynsä.

9 Saffi laulaa mustalaislaulua ja saapuu kasvattiäitinsä Czipran luo. Sandor seuraa häntä. Naiset johdattavat Sandorin vanhaan kotiinsa.

10 Ottokar yöllisessä tapaamisessa Arsenan kanssa. Sandor seuraa vihaisena.

11-12 Mustalaiset palaavat markkinoilta ja tunnustavat oitis Barinkayn herrakseen.

13 ”Mustalaisparooni” herättää Zsupanin ja Arsenan, mutta vain Saffi ja mustalaiset uskovat ja kunnioittavat häntä.

14 Niinpä Sandor yllättäen julistaakin Saffin olevankin hänen morsiamensa ja hylkää Arsenan. Tämä tyrmistyttää kaikki ja saa Zsupanin nöyryytettynä raivostumaan. Mustalaiset suojaavat kun Sandor ja Saffi poistuvat onnellisina.

2. näytös

15 Aamun sarastaessa Sandorin ja Saffin duetto Czipran vartioidessa

16 Czipra on unessa nähnyt aarteen paikan. Aarre löytyykin. Trio.

17 Mustalaisleiri herää ja alkaa takoa rautaa. Kuoro.

18 Komissaari vaatii Sandoria ja Saffia vastuuseen ja kysyy kuka heidät muka on vihkinyt: vastaus Peipponen, Satakieli ja haikara! Aarre aiheuttaa levottomuutta

19 Kreivi Homonay kerää keisarillisia husaarijoukkoja sotaan Espanjaa vastaan, myös Ottokarin ja Zsupanin.

20 Komissaari perää oikeuksiaan, mutta kreivi Homonay asettuu Sandorin puolelle, kun tämä antaa aarteen isänmaan palvelukseen ja sitä paitsi, keisarinnan lähettiläs unohtaa olevansa Unkarin maaperällä!

21 Czipra paljastaa kuka Saffi on: Temesvarin viimeisen passan tytär!

22 Mutta Sandor ei enää voikaan mennä naimisiin ruhtinaan tyttären kanssa. Hän jättää tämän onnettomana ja värväytyy husaariksi.

3. näytös:

23 Wien, kaksi vuotta myöhemmin: husaarit rauhan koitettua pääkaupungissa.

24 Komissaari joutaa eläkkeelle, harmikseen. Saffi haluaa edelleen Sandorin.

25 Zsupan ei kunnostautunut armeijassa sotilaana vaan varkaana

26 paraati

27 Sandor saa palkinnoksi urhoollisuudestaan paronin arvon. Ottokar ja Arsena saavat toisensa. Saffi yllättää Sandorin ja nyt hän voi suostua liittoon.

Gilbert & Sullivan

  Tulostettava teksti

Gilbert & Sullivan: HMS Pinafore (Lontoo 1878)

Gilbert & Sullivan: Mikado (Lontoo 1885)

W.S. Gilbert kirjoitti libretot sekä laulunsanat ja Arthur Sullivan sävelsi  Savoy-oopperat Lontoossa 1870-90-luvuilla. Näitä kevyitä ja humoristisia, perienglantilaisen sarkastisen huumorin täyttämiä operetteja saatettiin nimittää myös termeillä ”Comic Opera” tai ”Musical comedy”. Ne edustavat yhtä merkittävää vaihetta anglo-amerikkalaisen musiikkiteatterin kehityksessä kohti nykyaikaista musikaalia ja ovat säilyttäneet arvostuksensa ja suosionsa erityisesti brittiläisellä kulttuurialueella nykyäänkin. Niitä esittävät niin ammattiteatterit kuin opiskelijaseurueetkin. Syy tähän on korkeatasoinen teksti ja sujuvan tarttuva musiikki.

Gilbertin ja Sullivanin ensimmäinen yhteinen teos oli nimeltää Thespis vuonna 1871. Viimeiseksi yhteiseksi Savoy-oopperaksi jäi v. 1895 The Grand Duke. Tämän jälkeen molemmat tekivät yhteistyötä muiden kanssa, Gilbert lähes ensimmäiseen maailmansotaan asti. Kuitenkin vain heidän yhteiset oopperansa menestyivät niin että ovat jääneet elämään tuolta ajalta. Viktoriaanisen Lontoon teatterimaailman johtajaksi tuli 1870-luvulla Richard D’Oyly Carte. Hän rakennutti vuonna 1881 Savoy-teatterin, joka antoi aikakaudelle nimen. Jälkeenpäin Savoy-oopperoiksi on alettu kutsua kaikkia G&S-oopperoita – myös ennen vuonna 1881 ensi-iltansa saaneita. Yhteensä oopperoita on 14. Impresario D’Oyly Carte kuoli vuonna 1901. Tämänjälkeistä Lontoon musiikkiteatteria on luonnehdittu Edwardiaanisen komedian ajaksi. Savoyn ohella myös Gaiety-teatterissa tuotettiin suosituimmat operetit. 1870-luvulta aina 1920-luvulle asti englantilaiset musiikkiteatteriseurueet hallitsivat brittiläistä ja amerikkalaista maailmaa. Vasta amerikkalaisen musikaalin nousu teki tästä lopun.

Arthur Sullivan (1842-1900) oppi varhain ammattinsa sotilassoittokunnan johtajan poikana. 14-vuotiaana hän sai stipendin Leipzigin konservatorioon ja vuonna 1862 Lontoossa esitetty näytelmämusiikki Shakespearen Myrskyyn oli suuri menestys. Seuraavan vuosikymmenen Sullivan sävelsi orkesteri- ja oratoriomusiikkia sekä toimi opettajana ja urkurina. Ensimmäinen ooppera syntyi vuonna 1866. Yksinäytöksinen Cox and Box on edelleenkin suosittu. Vuoden 1871 Thespis-oopperan jälkeen Sullivan ryhtyi uudestaan yhteistyöhön Gilbertin kanssa, kun D’Oyly Carte saattoi miehet yhteen valmistelemaan yksinäytöksistä Trial by Jury-oopperaa. Ensi-ilta vuonna 1875 oli yllätysmenestys ja seuraava HMS Pinafore 1878 suuri kansainvälinen suosikki. Suosio jatkui teoksilla Pirates of Penzance (1879) ja Patience (1881). Vuonna 1885 ensi-iltansa sai Mikado, joka oli heidän suurin menestyksensä ja nykyään tunnetuin Savoy-ooppera. Sullivan sävelsi kaikkiaan yli 20 oopperaa, joista yksi, Ivanhoe, oli vakava teos. Hän oli aikansa johtavia englantilaisia säveltäjiä.

W.S. Gilbert (1836-1911) kirjoitti yli 75 näytelmää ja librettoa sekä lisäksi kertomuksia, runoja ja laululyriikkaa. Hän myös kuvitti omia teoksiaan. Gilbertin satiiriset tekstit antoivat vaikutteita Oscar Wildelle ja Bernard Shaw’lle. Hän hallitsi täydellisesti englannin runokielen metriikan ja käytti sitä libretoissaan tavalla, joka oli Englannissa ylittämätön.

HMS Pinafore

Henkilöt:

Sir Joseph Porter, lordi ja amiraali          -            baritoni  (John Bolton Wood)

Kapteeni Corcoran, HMS:n komentaja   -            baritoni  (Anthony Warlow)

Merimies Ralph Rackstraw                     -            tenori      (David Hobson)

Merimies Dick Deadeye                         -             basso       (Richard Alexander)

Josephine, kapteenintytär                        -            sopraano        (Tiffany Speight)

Hebe, Sir Josephin serkku                       -           mezzo-sopraano (Roxane Hislop)

Little Buttercup (Mrs. Cripps)                -            altto                     (Colette Mann)

Juoni:

Sotalaiva HMS Pinafore ankkurissa Portsmouthissa. Buttercupina tunnettu kaupustelijanainen nousee laivaan. Fiksu merimies Ralph on rakastunut kapteenintyttäreen, mutta hänen toverinsa eivät usko hänellä olevan mahdollisuuksia. Kapteeni Corcoran vaihtaa tervehdyksiä miehistönsä kanssa. Buttercupille hän uskoutuu tyttärestään, joka on haluton naimaan amiraali Sir Josephia. Buttercup ymmärtää asian ja tuntuu salaavan jotain. Josephine paljastaa isälleen, että hän rakastaa yhtä merimiehistä, mutta lupaa olla paljastamatta tunteitaan.

Sir Joseph ilmestyy kannelle mukanaan naissukulaisiaan. Hän muistuttaa kapteenia etiketistä: käskyihin on lisättävä ”If you please”, koska kaikki (paitsi hän itse) ovat tasavertaisia. Amiraali korostaa sanomaansa laululla. Tämä rohkaisee Ralphia ja miehiä (vain Dick Deadeye asettuu vastustamaan muita). Niinpä Ralphilla on tilaisuus tunnustaa rakkautensa Josephinelle, mutta tyttö muistaa velvollisuutensa ja torjuu tämän sanat. Ralph asettaa pistoolin ohimolleen, jolloin Josephine paljastaa oikeat tunteensa hänelle. He päättävät karata yhdessä maihin vihittäviksi.

Kapteeni on nyt tilanteessa, jossa miehistö kapinoi, tytär on tottelematon, Sir Joseph uhkaa sotaoikeudella ja ystävät ovat hylänneet. Vain Buttercup tarjoaa sympatiaa.

Sir Joseph haluaa Josephinen suostumuksen. Kapteeni neuvoo häntä (”rakkaus on kaikkia sotilasarvoja ylempi”) puhuvan tunteistaan tytölle, mutta Josephine ymmärtää amiraalin sanat rohkaisuna omille tunteilleen ja on entistä varmempi Ralphin suhteen.

Dick Deadeye paljastaa rakastavaisten paon ja kapteeni saa heidät kiinni. Hän tulee kironneeksi (mikä oli laivalla kiellettyä) ja niinpä amiraali karkottaa hänet hyttiin.

Kun amiraali saa tietää kapteenin kirouksen syyn, suuttuu hän puolestaan ja määrää Ralphin tyrmään. Silloin Buttercup paljastaa salaisuutensa. Hän toimi lastenhoitajana kauan sitten. Kahden lapsen, ylhäisen ja alhaisen tiedot sekoittuivat: Ralphin kuuluisi olla kapteeni ja Corcoranin merimies.

Kapteeni ja Ralph astuvat esiin toistensa univormuissa. Ralph ja Josephine voivat mennä naimisiin. Sir Joseph nai serkkunsa Heben ja myös Corcoran voi nyt mennä naimisiin Buttercupin kanssa.

DVD: Opera Australia Sydney (2005), johtaa Andrew Greene, ohjaus Stuart Maunder

Kohtauksia

5 Kapteeni ja miehistö

8 Amiraali ja seurue

11-12 Josephine ja Ralph sekä miehistö

18 Trio: Josephine, kapteeni, amiraali

19 duetto: Dick Deadeye ja kapteeni

20-21 Kapteenin kirous, amiraalin määräys

22 Buttercupin tarina ja uudet ohjeet

23 Loppukuoro

Mikado

Henkilöt:

Yum-Yum     -                    sopraano       (Anne-Maree McDonald)

Nanki-Poo    -                    tenori             (Peter Cousens)

Katisha         -                    altto               (Heather Begg)

Ko-Ko          -                    baritoni         (Graeme Ewer)

Pooh-Bah      -                    baritoni         (Gregory Yurisich)

Pish-Tush     -                    baritoni

Go-To           -                    basso

Mikado         -                    basso              (Robert Eddie)

Pitti-Sing       -                    mezzosopraano (Jennifer Bermingham)

Peep-Bo        -                    mezzosopraano

Yum-Yum, Pitti-Sing ja Peep-Bo ovat kaikki Ko-Kon, korkea-arvoisen Titipun pyövelin suojatteja, Yum-yum myös kihloissa hänen kanssaan.

Mikado on Japanin keisari. Katisha on hänen valittu miniänsä. Nanki-Po on Mikadon poika, joka on karannut hovista ja kiertelee trubaduurina. Hän ja Yum-Yum ovat rakastavaisia.

Pooh-Bah on korkea-arvoinen hovimies kuten myös Pish-Tush ja Go-To.

Juoni:

Titipun kaupunki muinaisessa Japanissa. Ko-Kon palatsin piha, jossa korkea-arvoisia herrasmiehiä (lordeja). Nanki-po, kiertelevä laulaja, saapuu kysellen Yum-Yumista. Hänelle herrat kertovat, että Yum-Yumin on määrä mennä samana päivänä naimisiin Ko-Kon kanssa. Ko-Kosta, vaatimattomasta räätälistä tehtiin pääpyöveli, koska keisari määräsi, että flirttailusta rangaistaisiin armotta. Ko-Ko oli jo tuomittu kuolemaan, joten herrat estivät mestaukset tällä tempulla. Pyövelin pitäisi aloittaa omasta itsestään!! Koska herrat kieltäytyivät palvelemasta entistä räätäliä, sai Pooh-Bah kaikki heidän virkansa – ja palkkansa.

Nanki-pon poistuttua Ko-Ko saapuu lukien pitkän listan tuomituista. Sitten saapuvat Yum-Yum ja muut neidot. Pooh-Ba ei heitä suostu tervehtimään Ko-Kon pyynnöstä huolimatta.  Nanki-Po saapuu ja onnistuu kertomaan Ko-Kosta huomaamatta Yum-Yumille kuka hän todella on ja miksi valepuvussa. He valittavat yhdessä kohtaloaan.

Ko-Ko saa tiedon, että keisari kiirehtii teloituksia, muuten Titipu alennetaan kaupungista kyläksi. Muut haluaisivat aloittaa teloitukset Ko-Kosta itsestään, mutta se ei käy, koska itsemurha on kielletty rikoksena. Ko-Ko tekee lopulta onnettoman Nanki-Pon kanssa sopimuksen: Nanki-Po voi mennä naimisiin Yum-Yumin kanssa, jos hän suostuu mestattavaksi kuukauden sisällä, sitten Ko-Ko voikin naida lesken. Nanki-Pon ja Yum-yumin juhlinnan keskeyttää Katishan tulo. Hän vaatii Nanki-Pota puolisokseen. Väki ei anna hänen paljastaa enempää keisarin pojasta, mutta Katisha vannoo vielä palaavansa.

Yum-Yumia valmistellaan häihin ja hän ihastelee kauneuttaan ja tulevaa asemaa. Toisaalta liitto ei voi kestää kauaa. Ja kun Yum-Yum kuulee, että teloitetun puoliso itse asiassa haudataan elävältä, haluaa hän perua koko avioliiton. Nanki-Po pyytää Ko-Koa suorittamaan teloituksen samantien, mutta Ko-Ko ei pysty siihen. Käy ilmi, ettei hän ole teloittanut koskaan ketään. Nanki-Po ja Yum-Yum lähtevätt pois Ko-Kon luota mennäkseen naimisin ja Ko-Ko lupaa valehdella keisarille teloituksesta.

Keisari Mikado saapuu kulkueen kera Titipun kaupunkiin. Ko-Ko arvelee hänen tulleen teloituksen takia. Niinpä hän kuvailee muiden auttamana teloituksen vaiheita ja ojentaa kuolintodistuksen Mikadolle. Seuraa kauhistus, kun Mikado kertoo tulleensa etsimään poikaansa, joka kulkee Nanki-Pon nimellä. Katisha lukee todistusta, joka vahvistaa Nanki-Pon tulleen teloitetuksi. Salaliittolaisia uhkaa rangaistus kruununprinssin kuolemasta. Ainoa mahdollisuus on, että Katisha menee naimisin Ko-Kon kanssa ja Nanki-Po palaa takaisin.

Ko-Ko anelee armoa Katishalta ja lopulta nainen heltyy. Salaliittolaiset armahdetaan. Nyt Nanki-Po ja Yum-Yum voivat tulla esiin. Katisha hurjistuu, mutta Mikado on iloinen poikansa paluusta kuolleista. Kuolintodistusta ei tarvitse muuttaa ja niin Nanki-Po ja Yum-Yum voivat mennä naimisiin. Titipu juhlii hääparia.

DVD: Opera Australia Sydney (1987), johtaa Andrew Greene

 ohjaus Christopher Renshaw

Sekä: Mikado: 1992 D’oyly Carte –Opera Company (Buxton Opera house)

Ja: Mike Leigh’n elokuva Topsy-Turvy (1999)

Kohtauksia

1 Japanin herrasmiehet

2 Nanki-Po, kiertelevä laulaja

5 Keisarillinen pyöveli Ko-Ko

7 Kolme neitoa Yum-Yumin johdolla

11 Finaali I: Juhlinnan keskeyttää Katisha

13 Yum-Yumin laulu

16-17 Mikado ja Katisha Titipussa

18 Ko-Ko kuvailee teloitusta

22-23 Ko-Ko ja Katisha

24 Finaali II: Nanki-Po ja Yum-Yum